Neuletakki kuusikulmioista

Tiedättekö, kun saa inspiraation ja sitten työ hidastuu ja ei saa millään valmiiksi?

Nyt kuitenkin neuletakki valmistui. Joskus kauan sitten näin virkatun neuletakin Strömsössä, tehty kuusikulmioista. Ohjekin oli onneksi tallella netissä niin sain sen linkitettyä tuohon. Aloitin heti virkkaamaan neuletta, kun sain langat ostettua. No tyttö kasvoi parissa vuodessa ja työtä piti jatkaa, ja jatkaa, ja jatkaa, ja jatkaa....

Mutta vihdoin se tuli valmiiksi!

Erittäin sopivat napit löytyivät arkisesti Lidlistä :)

Tässä takki takaapäin. Eli kaksi kuusikulmiota ja pituutta helmaan ja hihaan lisään kukkaneliöillä. Hihojen leveyden vuoksi, neule on enemmänkin kesätakki. Mutta sehän sopii! Tämä päällä on ihanan kevyt juoksennella kesäillassa kukkamekko päällä!

Ja virkattu kukkaneliö oli peräisin kirjasta '201 Ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin'

Tyttäreni valitsi mallin ihan itse ja oli innoissaan osallistumisesta valmistusprosessiin :)

Ihanan inspiroivaa ystävänpäivää kaikille!

Mekko vanhasta paidastani

Tätä paitaa olen säästellyt tämän tytön raskausajasta lähtien, eli kohta kuusi vuotta :) Se ei oikeasti ollut raskausajan paita, mutta oli niin iso ja isohihainen, ettei sitä voinut raskausajan jälkeen yksinkertaisesti mielellään käyttää. Säästin sen tuunattavaksi. Ja kun kaivoin kaappia kaivaakseni kirjontalankoja edellisiin pussukkaprojekteihin, tuli paita vastaan. Aloin vain haaveilemaan kunnon lampuista ja valoista, sillä meillä on joka paikassa niin pimeää, ettei valo riitä millään.... Ja lopuksi paljastan itsestäni järkyttävän kuvan, jotta paidan alkuperäinen malli näkyy...

Ei muuta kuin hihat pois ja kuminauhaa tilalle!

Kun kuumeinen tyttö heräsi päiväunilta, pääsi hän heti malliksi. Kuvaussession piti siis olla nopea ja karkki palkinnoksi kuumeiselle tytölle.

Vyötäröllekin ompelin kuminauhaa samoin kuin kaulukseen ja hihansuihin, mekko laskeutuu takaa ihan hauskasti, vaikka kangasta on reilusti.

 Ja on kuulemma mukava päällä :) Pehmeä kangas, totesi tyttö. Niinpä! Vanhat vaatteet ovat ihania. 

Ja jäljellä vain hihat... Niistäkin voisi jotain tehdä, koska kangas on todella pehmeä! ne näyttävät ihan lahkeilta...

Ja tällaisen piparikalenterin bongasin vuodelta 2009, kun etsin seuraavaa kuvaa...

Tässä. Minä jouluna 2009 sama paita päällä. 

Oli silloin mukava, kun ei mistään puristanut....Isot pussihihat, niissäkin tosiaan riittää kangasta :)

Eli tyttö mahassa ja tyttö mallina. Hauskoja muistoja...

Pitkään tuunattu neuletakki

Tämä vaaleanpunainen neulos oli alunperin minun tunika. Alaresori oli rinnanalusresori ja hihat olivat tuollaiset lyhyet. Olen aloittanut projektin kauan sitten ja kuva alkuperäisestä tunikasta on jo kadonnut. Ruusukangas on uutta ja kaavaan katsoin mallia tytön kaupasta ostetusta villatakista. Ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen!

Aluksi hankaluuksia aiheutti kaulus. Oli vaikea ommella puuvillakangasta joustavaan vanhaan neulekankaaseen. Lopulta päädyin kuminauhaan, joka tasasi kauluksen rypytyksen. Toinen hankaluus oli hihansuut. Ensin meinasin tehdä napilliset, mutta käytäntö oli helpompi kuminauhoin. Hihat olivat yllättävän helppo ommella ja napitkin menivät paikoilleen sukkelasti yhdessä illassa. Napinlävistä ei tarvitse edes puhua... ne aiheuttivat harmaita hiuksia... 

Mutta lopputulos tyydytti sekä minua että tytärtä! Oikea ompelija ei ehkä yhdistäisi näin erilaisia kankaita, mutta tästä tuli hyvä. Puuvillakangas tukevoittaa hieman lörpähtänyttä neulosta. 

Napitkin ovat kierrätettyjä, peräisin yhdestä aikanaan pojille kirpparilta ostetusta paidasta. Alaresorin vain siksakkasin, niin näyttää yhtä rosoiselta kuin työn tekijäkin :)

Mutta tämä tyytyväinen tuunausprojekti innostaa tekemään lisää - minulla on säästössä vanhoja vaatteita muitakin - katsotaan mitä niistä kehkeytyy! Suunnitteilla ainakin hellemekko!

Sukkaprojekti osa 1 ja lisää tilkkuja

Koska joka talveksi pitää saada ihanat uudet villasukat jalkaan tarvitsi niitä tai ei, keksimme lasten kanssa hauskan projektin! Jokainen lapsi saa itse suunnitella sukkansa ja minä vain neulon ne. Tässä siis ensimmäinen aikaansaannos: Ellin sukat

Neuloin kaksinkertaisen kantapään, jotta olisi hieman kestävämpi. Langat Nalle- tai Wool-lankaa.

Ja kiitos Riina uusista tilkuista! Nyt alkaa peitto saada jo väriä itseensä! Ihanaa!!!! Edellisessä postauksessa twitterpeittohaasteen ohjeet - Ajattelin, että osallistujien kanssa voisin järjestää arvonnan palkinnoksi, kun peitto on valmis :) Ja jokaisen osallistujan nimi (ja blogi tai twitternimi jos sellainen on) kirjoitetaan korttiin saajalle sekä tänne blogiin. 

Villahousut ja tilkkuja

Nyt saa talvi tulla! Nämä villahousut aloitin jo viime talvena ja nyt sain valmiiksi. Olen ennenkin tehnyt kahdet samalla mallilla, mutta ohuemmasta villalangasta, nyt tein ilman ohjetta edellisistä mallia katsoen Seitsemästä veljeksestä. Oli siis sutjakkaa neuloa. 4-vuotiaalle sai jo neuloa lahkeeseen pituutta :) Pyllyn kohdall on perinteinen edestakaisin neulottu korotus ja ennen lahkeita lisätty silmukoita ja lahkeessa taas kavennettu. Ennen resoria olisi pitänyt kaventaa vielä muutama silmukka, että lahkeen resori olisi ollut kapeampi, mutta onpa nyt sellainen kuin on! Pakkassäille tervetuloa! Villasukat on puikoilla, niistä seuraavaksi!

Ja Twitterpeittohaaste on saanut ensimmäiset jonkun muun kuin minun tilkut: Kiitos Jonna!!!! 

Ihanaa peittomaniaa alkaa olla ilmassa!

Eli Twitterpeittohaaste on saanut nimensä, kun sain twitterissä sata seuraajaa viime syksynä täyteen ja silloin juhlistin sitä sadan tilkun tilkkupeitolla. Halusin antaa peiton hyväntekeväisyyteen, mutta arkiseen iloon. Edellisen sai vapaaehtoistyössä koko ikänsä viettänyt yksinhuoltajaäiti. Tämän syksyn peiton saa vakavasti sairastunut kolmen lapsen äiti. Ideana siis, että kaikki kenellä on aikaa voi neuloa tai virkata 15cm x 15cm tilkun ja lähettää sen minulle (Salavakatu 20, 15320 Lahti)

En tiedä olisiko liian suuri pala haukata, jos tavoitteeksi asettaa peitto jouluksi valmiiksi. Ja nyt tästä alkaa muodostua jo perinne, joten taidan ryhtyä tähän joka syksy! Eiköhän arkeen iloa kaipaavia tästä maailmasta löydy joka syksyksi.....  

Pienimmän kummitytön mekko

Pienin kummityttömme on kymmenkuinen ihana rakkauspakkaus. Omilla tytöillä ollut kangasmekko on ollut kovassa käytössä, joten otin siitä kaavan ja anopilta saaduista kankaista syntyi kesäinen Suomitytön mekko :) Tai retromekko :) 

Ja mekko onnistui sen verran hyvin, että ajattelin tekeväni omille tytöillenikin samalla mallilla. Sain vielä ompeluohjeet naapurin oikealta ompelijalta, joten pieleen ei voinut tällä kertaa mennä. Ompelujärjestys oli fiksu ja napinläpien alle kankaanpala vahvistamaan niitä. 

Kunnes.....

....napinlävet ompelin kahteen kertaan. Se ei sinänsä ollut ongelma, kun sain vain purettua rumat pois. En muista milloin viimeksi olen napinläpiä ommellut. Ja sain taas pitkästä aikaa ommella Kesätuulia- merkin paikoilleen. Ompelin sen kuitenkin piiloonvuorikankaaseen. Mutta silittäessä mekkoa huomasin taskun alareunan ompeleen jostain syystä katkenneen, joten ommel piti korjata. No ompelukonehan ei riemastunut tästä korjauksesta sen enempää kuin minäkään ja pakki jäi jumiin. No jouduin purkamaan taskua hieman enemmän auki ja räpelsin jumiutuneen nappulan auki. Uudella yrittämällä hölmönä laitoin pakin uudelleen päälle ja se jumiutui niin etten saanut sitä enää toimimaan ollenkaan. Yritin ommella taskun vielä peruuttamalla, mutta tikki oli tiheää ja epäsiistiä eli jumissa oli ja pysyi. Lopputuloksen, taskuttoman mekon vielä kestän, mutta ....

.....Olohuoneessamme roikkuu Heman- verho ja en saa rikkinäisellä koneella ommeltua oikeita verhoja sen paikalle - kääk!!!! Mieheni ripusti verhon ikkunaan, kun kaivoimme anoppilassa kyseisiä mekkokankaita ja miehen vanhoja vaatteita ja tavaroita. Säästimme mitä koimme hyväksi ja kankaita tulen vielä käyttämään, mutta myös mieheni ja poikamme säästivät "aarteita" kellarista. Tämän Heman-verhon piti mennä poikamme huoneeseen, mutta eräänä aamuna kun heräsin, se roikkui olohuoneen ikkunassa.... Ja roikkuu kuulemma siihen asti, kunnes "oikea" verho valmistuu. Keittiön verhon olen saanut jo valmiiksi, mutta tänne kuvaan ne vasta kun olohuoneessakin on verho. Ostin kankaat jo ennen kuopuksen syntymää, eli puolitoista vuotta sitten. Että toisaalta verhoa sopii jo odottaa, mutta tuo Heman-verho on ihan kamala!!!!! Mutta jos ompelukone on rikki, niin......

Kauluri lapselle ja lapseni virkkaa!!!!!

Lapset  ovat perineet isomummon neuloman kaulurin, joka on ollut kovassa käytössä miehelläni ja nyt jo neljännellä lapsellamme. Kauluri on täydellinen, ohuesta langasta neulottu, venyy tarpeen mukaan ja on villaa. Kauluri on yksivuotiaan kokoa ja nyt halusin tehdä kolmevuotiaallemme kaulurin. Mallia otin silmämääräisesti ja Nalle-langalla puikot viuhumaan. Ihan tyytyväinen olen lopputulokseen, vaikka täydellisyydestä omani on kaukana.... Mutta alla kuva alkuperäisestä sinisestä Täydellisestä mallista :)

Ja Esikkoni on oppinut virkkaamaan!!!! Miten iloiseksi se minut saakaan! Joskus vuosi sitten yritimme, mutta Esikolta puuttui kiinnostus ja Väliveljeltä innostusta löytyi, mutta sorminäppäryys ei riittänyt. Nyt siis Esikko oppi koulussa silmukoiden salat ja Väliveli tulee taas vauhdilla perässä. Nähdessään isoveljen virkkaamassa, pikkuvelikin sai muutaman silmukan aikaiseksi. Kyllä kilpailu on kovaa veljien välillä! Kolmivuotiaallakin tahtoa käsitöihin olisi, mutta hankalaahan se niin pienelle on. Onneksi on pahviset ompelukuvat ja iso muovineula! :) On niin mukavaa, jos/kun lapset innostuvat itse kokeilemaan!

Nyt alkaa jo valmistuakin

Tämä joululahjojen tehtailija on haukannut suuren palan kakkua tänä vuonna! Olen aloittanut ainakin 12 lahjaa ja nyt vasta ensimmäiset valmistui, saapa nähdä kuinka moni saa lahjansa aattona ;) 

Ensimmäisenä valmistui pipot siskoksille jostain sekoituslangasta, kun villalanka kutittaa pieniä päitä :) Pojat suostuivat pipomalleiksi, jottei tarvitse ihmetellä miksi toinen pipo on niin pitkä. Se saa jäädä päälaelle "kasaan höpsölleen". Aiemminkin olen tehnyt pari makkaramallin pipoa ja täytyy kyllä edelleen olla sitä mieltä, että se on sekä hauskannäköinen että hyvä pysymään päässä kuin päässä. Ja molempiin piti tietystä virkata kukkanen mukaan, jonka ohje on muutama postaus aiemmin. 

Mutta kertokaahan mitäs teidän jouluvalmisteluihin kuuluu lukijat? Ovatko kaikki niin kiireisiä, ettei ehdi täällä virtuaalimaailmassa seikkailla vai oletteko te aloittaneet lahja- ja leipomistouhut tarpeeksi ajoissa? Joulu on vuoden ihaninta aikaa, niin muistuttelen tässä itselleni että kiireestä huolimatta olisi syytä rauhoittua ja pysähtyä "näin sydämeeni joulun teen" tunnelmaan :) Lasten iloa on niin sykähdyttävää seurata!

Ja twitterpeittohaaste on edelleen käynnissä, koska joulukiireet painaa päälle ja projekti saa vuoden loppuun lisää aikaa. Eli vielä ehtii hyvin, jos olisi vielä innokkaita neliön virkkaajia :) Kiitos viimeisimmästä neliöstä Jonskulle Täällä ollaan-blogiin! Ja kiitos ihanasta joulukoristeesta! Roikkuu keittiön kynttelikössä :)

Kevään prinsessoille hameita

Keväälle osuu omien tyttäreiden synttäreiden lisäksi myös kummityttöjen synttärit ja olisi ihanaa ehtiä kaikille ompelemaan tyllihameet. Oma tytär täytti juuri kolme vuotta ja pinkki hame oli hänelle ja vaaleampi hame on viisi vuotta täyttävälle kummitytölle. Tyllihameen ompelu oli vaikeampaa kuin luulin; en tiedä oliko vika ompelutaidoissani vai oletinko pumpulimaailmassani ompelun olevan nopeaa. Mutta purkaminen kannatti taas kerran, sillä lopputuloksesta tuli hyvä :) Ja nyt kaikki tätä lukevat varmaan miettivät, että mikähän tuossa nyt niin vaikeaa oli. Sitä mietin nyt itsekin. 

Alimmainen kuva kaavakuva hameista. Pinkissä on tyllikerrokset ommeltu siksakilla tylliin, joka on yhtä aikaa ommeltu kankaan kera resoriin. Ja vaaleammassa on joka toinen kerros kangasta ja joka toinen kerros tylliä. Kangas on aina kaksin kerroin ja tylli yksinkerroin. Ja sain pitkästä aikaa ommella Kesätuulia-merkit paikoilleen :)

Pikku- Hilman mekko

Meillä on nuorimmaisen kastejuhla sunnuntaina ja halusin virkata hänelle mekon juhlia varten. Mekko onnistui hyvin, vaikka tein sen ilman ohjetta. Muutamaan kertaan purin ja kokeilin, mutta lopputulos on hyvä. Ongelma on vaan, että pikku-Hilma on kasvanut niin nopeasti, että mekosta olisi pitänyt tehdä leveämpi. Pituushan ei haittaa, vaikka olisi lyhyempikin, mutta ei ole kiva jos maha pullottaa. Onneksi ostin lankoja liikaa, joten voisin virkata uuden ja isosiskollekin samanlaisen :) Helman kuvion löysin nettiä selailemalla, ja sekä kauluksessa että helmassa on nirkkoreuna. Kauniit ruusunapit viimeistelivät  mekon ilmeen.

Virkkaus on kyllä ehdottomasti lempilajini. Tuttiketjuja on tulossa tilauksesta lisää ja bambulanka odottaa rättiytymistä :) Paljon on siis taas ideoita päässä pienessä! Tänään on taas ihana aurinko; ehtisinköhän pyyhkäistä ikkunoita juhlia varten ;)

Pikkupipoja aurinkoisella pakkasella

Innostuin neulomaan ystävien vauvoille pipoja, kun näin yhdellä ystäväni vauvalla vastaavan pipon, jonka hän oli saanut ystävältään. Ensimmäisestä piposta tuli täydellisen kokoinen Babybornille, toisesta naapurin vauvalle ja kolmannesta toisen ystävän vauvalle. Kolmannesta tein täysvalkoisen, mutta ehdin antaa sen eteenpäin ennen valokuvaamista. Mallilla olen aiemmin tehnyt sukkia sekä aikuisille että vauvoille, mutta nyt ensi kertaa kokeilin pipoon. "Makkaramalli" on hyvä, koska se pysyy sekä jalassa että päässä :) Ideahan on yksinkertainen: neulotaan ainaoikein-neuletta, työ vain kääntyy n. 10krs välein kokonaan ympäri, eli lähdetään neulomaan takaisinpäin. 

Jos vain ehtisi, haluaisin neuloa nukelle sukat samaa mallia, kun kaksivuotiaamme on superinnokas nukkehoitaja! Mutta muutama joululiina vielä kesken, samoin kuin kahdet villahousut, kaksi mattoa, yksi rahi, torkkupeitto, kuusenkoristeet, kaksi verhoa ja joulukuusenalusmatto. Eli aika monta päivitystä luvassa joulukuussa, jos vain aikaa riittää....Seuraava päivitys on varmaan pikkukädentöistä, joita on viime aikoina paljon piisannut :)

Ja osallistukaahan arvontaan! 

Pikkuliinojen jouluarvonta käynnissä edellisessä päivityksessä ja arvontaan osallistutaan vastaamalla kysymykseen: Mikä tekee kodistasi juuri sinun näköisen? Ja lukijoille on arvonnassa bonuksena toinen arpa! Mutta siis vain kysymykseen vastanneet osallistuvat arvontaan! 

Vielä ei siis ole päässyt syntymään arparuuhkaa, joten todennäisyys juuri sinun voittoosi on melko suuri ;) Arvontapäivä täytyy varmaan siirtää sunnuntaille, jotta kaikki lukijat ehtivät siihen osallistumaan :) 

Ystävän vauvalle

Ystäväpiiriimme on lähiaikoina syntynyt monta ihanaa vauvaa! Ja vaikka edellisen päivityksen yhteydessä lupasin seuraavaksi päivittää mukinalusia, niin innostuin virkkaamaan näitä tohveleita ja kupinalusia on vasta yksi valmiina....

Ystäviemme ihanalle pikkupojalle olen miettinyt ja pohtinut mitä ihmettä tekisin. Sitten innostuin Aavan nurkasta tossumallista. Siellä on linkki ulkomaisille sivuille, jossa olisi tossujen ohjekin, mutta itse koin helpommaksi kokeilla omaa versiota tossukengistä. Nyt suloinen pikkupoika on ehtinyt jo muutaman kuukauden vanhaksi ja yritin tehdä tossuista reilun kokoiset. Taitaa mahtua jopa ohut villasukka sisään näihin puuvillatossuihin. Nämä onnistuivat hyvin siihen nähden, että ovat ensimmäinen versio :) Olen siis tyytyväinen. Kenkäosa on yksi kappale, pohjasta aloitettu. Nauhat, "nauhojen alaläppä" ja ympyrä sivuun on virkattu erikseen. Nauhat virkkasin ketjusilmukoin. Viimeinen kuva on keskeneräisistä tossuista, joista hieman näkee tekojärjestystä. Nauhoille on tehty pienet ketjusilmukkalenkit. Kuvista olisi saanut paremmat, jos olisi ollut elämä malli :)

Ja ilahduin taas uudesta jäsenestä! Ja kiitos lukuisista kommenteista, ne ovat innostaneet pyörittämään virkkuukoukkua entistä enemmän. Koska blogini yksivuotissynttärit menivät toukokuussa muuttokiireiden vuoksi ohitse, ajattelin järjestää joulun alla arvonnan kiitokseksi kaikille lukijoille ja jäsenille. Mutta siihen palaamme lähempänä joulua :) Twitteristä näkee kaikenlaista keskeneräistä puuhastelua ja tunnelmia arjesta.

Tässä vielä hieman kesken :)