Mekko vanhasta paidastani

Tätä paitaa olen säästellyt tämän tytön raskausajasta lähtien, eli kohta kuusi vuotta :) Se ei oikeasti ollut raskausajan paita, mutta oli niin iso ja isohihainen, ettei sitä voinut raskausajan jälkeen yksinkertaisesti mielellään käyttää. Säästin sen tuunattavaksi. Ja kun kaivoin kaappia kaivaakseni kirjontalankoja edellisiin pussukkaprojekteihin, tuli paita vastaan. Aloin vain haaveilemaan kunnon lampuista ja valoista, sillä meillä on joka paikassa niin pimeää, ettei valo riitä millään.... Ja lopuksi paljastan itsestäni järkyttävän kuvan, jotta paidan alkuperäinen malli näkyy...

Ei muuta kuin hihat pois ja kuminauhaa tilalle!

Kun kuumeinen tyttö heräsi päiväunilta, pääsi hän heti malliksi. Kuvaussession piti siis olla nopea ja karkki palkinnoksi kuumeiselle tytölle.

Vyötäröllekin ompelin kuminauhaa samoin kuin kaulukseen ja hihansuihin, mekko laskeutuu takaa ihan hauskasti, vaikka kangasta on reilusti.

 Ja on kuulemma mukava päällä :) Pehmeä kangas, totesi tyttö. Niinpä! Vanhat vaatteet ovat ihania. 

Ja jäljellä vain hihat... Niistäkin voisi jotain tehdä, koska kangas on todella pehmeä! ne näyttävät ihan lahkeilta...

Ja tällaisen piparikalenterin bongasin vuodelta 2009, kun etsin seuraavaa kuvaa...

Tässä. Minä jouluna 2009 sama paita päällä. 

Oli silloin mukava, kun ei mistään puristanut....Isot pussihihat, niissäkin tosiaan riittää kangasta :)

Eli tyttö mahassa ja tyttö mallina. Hauskoja muistoja...

Pienimmän kummitytön mekko

Pienin kummityttömme on kymmenkuinen ihana rakkauspakkaus. Omilla tytöillä ollut kangasmekko on ollut kovassa käytössä, joten otin siitä kaavan ja anopilta saaduista kankaista syntyi kesäinen Suomitytön mekko :) Tai retromekko :) 

Ja mekko onnistui sen verran hyvin, että ajattelin tekeväni omille tytöillenikin samalla mallilla. Sain vielä ompeluohjeet naapurin oikealta ompelijalta, joten pieleen ei voinut tällä kertaa mennä. Ompelujärjestys oli fiksu ja napinläpien alle kankaanpala vahvistamaan niitä. 

Kunnes.....

....napinlävet ompelin kahteen kertaan. Se ei sinänsä ollut ongelma, kun sain vain purettua rumat pois. En muista milloin viimeksi olen napinläpiä ommellut. Ja sain taas pitkästä aikaa ommella Kesätuulia- merkin paikoilleen. Ompelin sen kuitenkin piiloonvuorikankaaseen. Mutta silittäessä mekkoa huomasin taskun alareunan ompeleen jostain syystä katkenneen, joten ommel piti korjata. No ompelukonehan ei riemastunut tästä korjauksesta sen enempää kuin minäkään ja pakki jäi jumiin. No jouduin purkamaan taskua hieman enemmän auki ja räpelsin jumiutuneen nappulan auki. Uudella yrittämällä hölmönä laitoin pakin uudelleen päälle ja se jumiutui niin etten saanut sitä enää toimimaan ollenkaan. Yritin ommella taskun vielä peruuttamalla, mutta tikki oli tiheää ja epäsiistiä eli jumissa oli ja pysyi. Lopputuloksen, taskuttoman mekon vielä kestän, mutta ....

.....Olohuoneessamme roikkuu Heman- verho ja en saa rikkinäisellä koneella ommeltua oikeita verhoja sen paikalle - kääk!!!! Mieheni ripusti verhon ikkunaan, kun kaivoimme anoppilassa kyseisiä mekkokankaita ja miehen vanhoja vaatteita ja tavaroita. Säästimme mitä koimme hyväksi ja kankaita tulen vielä käyttämään, mutta myös mieheni ja poikamme säästivät "aarteita" kellarista. Tämän Heman-verhon piti mennä poikamme huoneeseen, mutta eräänä aamuna kun heräsin, se roikkui olohuoneen ikkunassa.... Ja roikkuu kuulemma siihen asti, kunnes "oikea" verho valmistuu. Keittiön verhon olen saanut jo valmiiksi, mutta tänne kuvaan ne vasta kun olohuoneessakin on verho. Ostin kankaat jo ennen kuopuksen syntymää, eli puolitoista vuotta sitten. Että toisaalta verhoa sopii jo odottaa, mutta tuo Heman-verho on ihan kamala!!!!! Mutta jos ompelukone on rikki, niin......