Mummon puikonjäljissä

Mummoni on neulonut tämän lapasen. 

En tiedä milloin, ehkä 30 -vuotta sitten. 

Mummo on ollut paremmilla mailla jo muutaman vuoden, tämä on yksi ihanista säilyneistä aarteista!

 Tämä on ollut tädillä säilössä. Tai oli toinenkin. Joku tai jokin vaan nakersi siihen mahdottomat reiät eli ihan riekaleiksi. Lapasella on kuitenkin suuri tunnearvo ja tätini halusi sen käyttöön, joten pyysi minua neulomaan sille parin. Miten hauska tehtävä olikaan!

Oli vaan hankala löytää samanpaksuinen ja -värinen lanka. Paksuus on sama, väri hieman eri, mutta tarpeeksi yhteneväinen. Peukalo oli hankala tehtävä, koska peukaloon mummo oli laittanut puikollisen silmukoita. Mutta tein mummon lapasen perässä.

Reiätkin onnistuin neulomaan varren alkuun samalla lailla :) Ja peukalon tein tosiaan mummon lailla. En ollut ennen neulonutkaan peukalon paikkaa näin. Olen joko nostanut silmukat puikolta langalle ja luonut uudet tilalle tai tehnyt lisäyksiä lapasen sivuun peukalolle. Eli projekti oli myös hyödyllinen, tuli opeteltua uutta tapaa.

Tätini oli onnellinen nähdessään lapasen :) 

Ja tällä tavalla mummon lapanen pääsee arvokkaaseen jokapäiväiseen arjen käyttöön. 

Enää ei otukset järsi tätä!

Näkymättömyys

Jos edellisen postauksen otsikko oli näky, niin nyt oli paniikki näkymättömyydestä.

Tytöt olivat eilen ulkona illalla päivällisen jälkeen ja olipa pimeässä vaikea erottaa pikkuruisia ihmisiä - onneksi meidän lapsilla on niin kova ääni, että löysin tytöt äkkiä. Mutta oli jännä ettei tyttöjäkään kummastuttanut liikuskella pimeässä metsän reunassa. 

Mutta äidillepä tuli paniikki ja juoksujalkaa kiikutin heijastinliivit tytöille ja illalla pikasormin tein toisen heijastinpipon valmiiksi. Nyt on toivottavasti näkyvämpää ulkoilua.... Pidän syksyn raikkaasta ilmasta, mutta pimeydestä pitää aina etsimällä etsiä sitä rauhoittavaa olemusta, ei tunnu automaattisesti pimeä kivalta. 

Toisen pipon neuloin yksoikein - yksnurin, ja lopputulos oli mielestäni sopivampi pieneen päähän kuin kaksoikein - kaksnurin.

Ja superkiitos Satu! Oli ihana saada iso kasa ihanan värikkäitä tilkkuja!!!! 

Twitterpeittohaaste 

siis taas käynnissä ja on ihana odottaa tilkkuja, jännittää enemmän kuin jouluna!

Tänä vuonna teemaksi muodostui 

Uusi elämä, unelma

koska ensimmäiset tilkut sain Unelmalta ja peiton saa tänä vuonna uuden sivun elämässään kääntänyt nainen. Joskus elämä on odottamattomasti raskasta itsestään riippumattomista syistä ja tarvitsee uuden alun elämälleen. Toivottavasti tuleva peitto on ilopilkku uuteen arkeen! 

Ja päivämäärää ei tilkkujen palautukselle tällä kertaa ole, koska ennenkään ne eivät ole pitäneet. Sitten kun tilkkuja on tarpeeksi, kasaan peiton.

Täällä tämän peiton aloitusteksti :)

Vaatteiden tuunausta ja haaveita

Sain kauan sitten tämän mekon käytettynä ja ei tullut sitä paljoa pidettyä. Viime talvena visioin villapitsin mekon helmaan ja näin perusmekosta tuli näyttävämpi malli. Olen niin ihastunut vaatteiden tuunausajatukseen oman näköisiksi- ja näin käyttöaste lisääntyy huomattavasti! Joka paikassa saisi olla pitsiä!

Mietin olisiko kaulukseenkin laittanut pitsireunaa tai ruusuja, mutta nyt hillitsin itseni ja tein vain helmapitsin, ehkä se hieman hillitympänä on kuitenkin monikäyttöisempi....

Ja viikonloppuna tosiaan oli aikaa olla yksinään kirjastossa ja ehti selailemaan käsityökirjoja kykkien kirjaston hyllyjen välissä :) Löysin ihania kirjoja, paras tämä Jane Austen- tyylinen asustekirja! Myös noissa kahdessa muussa kirjassa on ihania tuunausideoita ja ajatukset juoksevat ihan villinä! Eli olen kaivanut lankoja kaapista, samoin kaikki villatakit ynnä muut, jotka ei sellaisena ole ihan lempivaatteita!

Eikös nämä sukat ole aivan ihanat!!!! Tuosta retrokirjasta...

 Ja tällaisia ihania Käpypitsiliinoja! Vaatteisiin, koruihin, huiveihin, ihan mihin vaan! Nyt ei enää harmita, että puutarhatyöt ovat jääneet taka-alalle - ai että miten ihanaa on istua sohvalla ja virkata ja neuloa!!!!

Heijastinpipomaniaa

Lapset pääsivät yökylään ja kävin yksin ruokakaupassa ja tietenkin löysin itseni lankahyllyltä :)

Mukaani tarttui monta kerää heijastinlankaa, josta aikaisemminkin olen virkannut pipoja ja säärystimiä. Edelliset oli pojille, joten nyt tytöille tietenkin! Ja edellisen pipon linkkiä kaivaessani huomasin, että sen tein myös edellisen peiton tilkkuja kerätessä :)

Onnistuin tekemään sopivan Kuopukselle ihan mutu-tuntumalta.

Joustinneuleena peruspipo ja lopuksi virkaten korvaläpät, että muotoutuu paremmin lapsen päähän. 10 puikoilla neulottu tulee äkkiä valmiiksi, jee! Ja heijastinlanka näkyy hauskasti kuvissa, livenä ei normaalivalossa ihan noin selvästi erotu.

Ja toisen tyttären pipoa varten piti heti perään luoda silmukat!

Ja kiitos Neili!

Twitterpeittohaaste on saanut jo runsaasti osanottajia! Kyllä into ilahduttaa muita inspiroi itseänikin! Kahdet tilkut ainakin tulossa matkalla taas!

Opettajalle ikikukkia

Esikon opettaja jäi eilen eläkkeelle ja hommasimme hänelle luokkana yhteisen lahjan, mutta halusin, että hänelle jää myös konkreettinen muisto. Virkkasin hänelle ikikukat korviksiksi. Olen aiemminkin virkannut korvikset samalla mallilla ja tämä kukka on kaunis. Malli on Dahlia kirjasta Claire Crompton:"Virkkaa kukkia, neliöitä ja reunapitsejä. 200 upeaa mallia." Kirjassa on monta muutakin ihanaa mallia! Ja helppoja virkata! Mm. täällä pienemmät kukkakorvikset.

Ja nyt toukokuussa minulta tilattiin pitkästä aikaa tuttiketjuja. Niitä oli ilo virkata!

Meni kuin Strömsössä

Heti pyydän anteeksi kuvien laatua, puhelimella nappasin kuvat yhtä nopeasti kuin tuunasinkin....

Olisi vaikka kuinka paljon järkevääkin tekemistä ja muutama tilaustyökin, mutta lasten ollessa kuumeessa ei itsekään jaksa keskittyä mihinkään järkevään. Pihahommat olen yrittänyt saada ajantasalle, mutta sekään ei ihan ole onnistunut.

Mutta siis viime Strömsössä Lee tuunasi T-paitoja ja olen ennenkin niitä hommia seurannut ja suunnitellut, mutta nyt ryhdyin heti hommiin. Tässä siis kaksi vanhaa T-paitaa sai uuden elämän kaapista löytyneiden aarteiden avulla. Pitsiä &nappeja ja romanttisen rouheaa lettiä :) Nyt kelpaa lämpimien säiden tulla!

Kummitytöllein

Olen hullaantunut palmikoihin, nyt kun olen oppinut niitä sujuvasti tekemään! Kummitytön joululahjapipo oli hieman niukan kokoinen (tai oikeastaan molempien kummityttöjen), joten tarkoituksena oli tehdä syntymäpäiväksi uudet. No nyt kävi niin, että nämä menevät kuukausi sitten 7v täyttäneelle ja vkonlopun sankari saa odottaa vielä uutta pipoaan... Harmittaa etten ehtinyt ajoissa, mutta nyt nämä ovat valmiit :) 

Neuloin 2,5 puikoilla ja langan nimeä en muista, kun vyöte hukassa, mutta ihanaa blingblingiä siinä on mukana! Aiemmin olen neulonut turkoosin pipon samaisella langalla. Ja kevät on jo pitkällä, sen kertoo ihana pirtsakka Pentikin Omenapuu- pöytäliinakin! Mutta onneksi Suomen kesässäkin tarvitsee toisinaan lapasia ja pipoa!

Palkintolapaset

Kukkatarhasukkakilpailuun on ilmaantunut jo ensimmäinen osanottaja ja olivatpa kauniit sukat! Ajattelin, että kilpailuun osallistuneet ansaitsevat kunnon palkinnon, joten aloitin neulomaan palmikkoisia palkintolapasia! Eli kukkasukkien neulojien palkintona pinkit palmikkolapaset keväisin höystein. Myös sitten aikanaan äänestäjille luvassa pienempi palkinto. Julkaisen kaikki osallistuvat kuvat sitten yhtä aikaa. Sovittuna oli helmikuu aikaa lähettää kuvia sähköpostiin :) 

Twitterpeittoon viimeiset tilkut ovat tuloillaan, 

joten siihen käsiksi pääsen heti, kun saan lapaset valmiiksi!

Kalastajalle talvipipo

Aiemmin neuloin Kalamiehelle tällaisen pipon. Mutta luulen, ettei pipo ole ollut kovin ahkerassa käytössä, sillä itse en ainakaan siihen ollut yhtään tyytyväinen. Mutta nyt Kalamies täytti pyöreitä vuosia ja neuloin todellisen Kalamiehen pipon. Olen ihaillut tämän kaltaisia useammassakin blogissa ja idea on hauska. Kalastajan pään näyttää syöneen kala :) Eli valkoinen pitsireuna on hampaat, rullaantunut reuna huulet ja pyrstön muovailin inspiraatiosta. Olen nähnyt näitä eri kuvioilla, jossain oli muistaakseni palmikkoneuleella suomualue neulottu, mutta minä tein makkarakalan :) Kiire tuli taas tätä neuloessa, koska kaksi päivää sitten purin melkein koko kalan ja tein uudestaan. Vieläkin tekisin evät yksoikeinyksnurin samanlailla kuin pysrtönkin, mutat sitä ei ollut aikaa korjata. Pyrstöä kavensin aina sinisillä kierroksilla, jotta makkarat jäisivät makkaroiksi. Positiivista oli, että pipo oli saajalle sopiva!

Poikani suostui malliksi, jotta pystön löysyys näkyy. Helteellä neuloessa muistaa taas miksi neuloosi iskee usein vasta syksyllä :)

Pitsimyssyjä kesäksi

Pitsimyssyjä kesäksi Kuopukselle ja kummitytölle. Ei ehkä auringolta suojaa, mutta sopivat kesän juhliin ja jokaiseen mekkoon - Tytöillä ei ole ikinä liikaa pitsiä! Myssyt virkattu Kotiväki-langalla ja 1.75 koukulla. Malli on omani, joten purkamiselta ei taaskaan vältytty, mutta lopputulos onnistui :) Nämä ovat suunnilleen samanlaisia kuin Ellilleni tehty täällä. Tytöt (eikä pojatkaan) suostuneet malliksi, joten tämä kirpparilta ostamani sydämeni vienyt nukke sai kunnian toimia hattumallina. Hatun laella on kukka, joka tuo vähän ilmettä hattuun ja Ruusun ohje täällä. 

Pitsihattu saa jo kesän tuoksumaan nenässä! 

Kurkun taimet rehottaa ikkunalla ja peltiämpärit odottaa malttamattomina kukkasipuleja kasvamaan kukkamereksi :) Puutarhakuviakin siis luvassa kesän kuluessa, josko tässä mutamäessä jotain jo kasvaisikin. Ja olen aloittanut parikin kierrätyskässäprojektia, saapa nähdä mihin tahtiin käsitöitä valmistuu :) Myös kerho-ohjaajien ja opettajan pikkumuistot ovat koukulla, eli hommaa riittää kaiken pölyn pyyhkimisen ja ikkunanpesukierroksen lisäksi! On niin jännä huomata itsessään kesän inspiroima siivousvimma. Aurinko paljastaa pölyt ja siivouksen jälkeen voi keskittyä kesän viettämiseen pihalla! Eli kesää todellakin odotellen ja matonkuteita repimään aurinkoiselle terassille!!! ;)

Ihanaiset pitsineulesukkani

Olen aina haaveillut palmikkosukista! Ja nyt kaivoin kaapista kirjan, jonka ohjeita joskus yritin ja purin ja piilotin kirjan kaappiin. Nyt rohkaistuin kokeilemaan ja onnistuin! Mutta kantapään kautta.... Suloisimmat sukat- kirjan kuva alempana. 

Ensimmäistä sukkaa tehdessä huomasin varren jälkeen tehneeni toiseen suuntaan kavennukset väärin, en ollut huomannut silmukoiden kiertoa ohjeesta. Ja päätin virheen antaa olla ja jatkoin eteenpäin purkamatta. Ja kantapään jälkeen huomasin tehneeni hieman suuren kantapään, mutta en antanut senkään haitata neulomista, vaan päätin onnellisena jatkaa. En halunnut purkaa! Ja kun sukka oli kavennuksessa, ihmettelin, kun kuvioon jää suora pätkä. Ja jaahas, olen tehnyt ensimmäisen kuvion jälkeen kaikki kuviot väärin! Joka kuvion toinen palmikko on väärässä paikassa. Mutta en edelleenkään halunnut purkaa! Mutta lopulta purin kavennuksen verran, koska sukka jäi nippanappa lyhyeksi ja tein pari kerrosta lisää. Mutta kuviot jäivät siis ekaan sukkaan vääriksi. 

No sitten oli edessä pohdinta tehdäkö toinenkin sukka samanlailla väärin vai oikein. Kyselin ystäviltä gallupia ja kaikki vastasivat samanlailla: Tottakai samanlailla väärin! Mutta minäpä tein toisin! Halusin nähdä miltä kuvio oikeasti näyttää, joten tein toisen sukan oikein :) Paitsi kantapään tein yhtä rumaksi. Miten sinä olisit tehnyt?

Mutta 

Olen niin onnellinen, että sain nämä sukat aikaiseksi!!!!!

Minulla on aina villasukat jalassa. Jopa vanehmpieni luona kyläillessä vaikka siellä on sisäläpötila hellelukemissa mummon palellessa villatakki päällä :) Eli ehkä olen perinyt jotain mummoltani..... 

Sukkani oli siis malli Sunshine

Ja tästä haaveilen seuraavaksi, mutta ensi silmäyksellä en ymmärtänyt ohjeesta paljoakaan... 

Malli Lindsey

Nämä pikkuiset sukat sain paikattua vihdoin, että Kuopus saa ne käyttöön :) Täällä postaus näistä pari vuotta sitten, kun valmistuivat isosiskolle, joka ei silloin ollut niin kovin iso. Eikä ole kyllä vieläkään <3

Hörhelöhuivi kevääseen

Tulipa taas tehtyä hörhelöhuivi, tai kaksikin. Ruskea meni äidille lahjaksi ja kirkas vihertävän turkoosi itselle. Huivi on aika erinäköinen väristä ja asusteesta riippuen. Aikaisemmin olen siis tehnyt myös punertavan ja värikkään. Ajattelin kerän perusteella huivin väriä enemmän turkoosiksi, mutta viherätävän keltainen sopii hyviin kevääseen ja pääsiäisen seutuun!

Tästä kuvasta näkee millaista "lanka" on. Eli yläreunasta poimitaan puille ohjeen mukaan kuusi silmukkaa ja neulotaa edestakaisin aina oikein, kunnes kerä loppuu :) Viime viikollä näin Eurokankaassa idean neuloa hameen helmaksi tällainen rimpsuhelma ja minulla on vielä yksi punainen kerä varastossa, joten saattaapi olla että hauska idea päätyy tyttären kesähameeseen.... 

Mutta siis kyseessä nopea, mutta hankalasti käsissä pidettävä huivineulos: kannattaa kokeilla!

Ja kannattaa kurkata Sohvaneulomon sivuille! Siellä oli linkit hauskoihin mainoksiin kantaa ottamatta mainostettaviin tuotteisiin :)

Reikäneulospipo

Elämäni ensimmäinen reikäneulospipo! Halusin itselleni kivan naisellisen pipon ja olen jo pitkään haaveillut opettelevani sekä palmikko- että reikäneulontaa. Sukkia suunnittelin, mutta piposta oli helppo aloittaa. Pipo on neulottu nro 6 puikoilla Novitan Kide-langalla ja ohje on Eskimo-pipo Garnstudion sivuilta. Sieltä löytyy ihania ilmaisia ohjeita joka lähtöön, pelkkiä hattuohjeita on reilusti yli kymmenen sivua :)  Langan kiteet eivät loista kuvissa, mutta sopivasti blingblingiä tekee arjesta juhlavampaa :) Onneksi tulee vielä parit pakkaset, että pääsee pipoa käyttämään. Nyt jo kevään pölyt ovat kutittaneet naamalla pari päivää, niin että ihan mukava jos tulee vielä pari pakkaspäivää. Tänään muuten istuttiin lasten kanssa lounas ulkona lampaantaljojen päällä nauttien auringosta.

Ja kiitos uudelle seuraajalle - pitkästä aikaa blogi on saanut uuden lukijan :)

Tällä vkolla myös valmistuu #twitterpeitto, huomiseksi pitäisi olla valmista, eli tänään saa virkata tilkkuja yhteen urakalla, jotta ehtii viimeistelemään työn :)

Juoksijan säärystimet ja lakkipipoja heijastinlangasta

Mieheni juoksee. Ei siis kuntoile vaan urheilee. Ainakin hänellä on lenkkareita kuten urheilijalla. Nykylenkkarit ovat kirkkaan värisiä ja niissä on heijastimet - oli ne sitten samanlaiset kuin Haile käyttää tai jääpinnalle tarkoitetut Bugit. Huomatkaa, että olen hieman kuunnellut mitä mieheni puhuu..... Noloonkin tai ehkä outoonkin tilanteeseen olen joutunut: Kun toiseksi nuorimmaisemme syntyi, oli mieheni juuri ostanut uudet hyvin kevyet lenkkarit. Ja kotiinlähtiessämme sairaalasta mieheni toi tietysti vaatteet repussa tyttärellemme kotimatkaa varten. Ja kas kummaa, repussa oli myös uudet lenkkarit! Ja ne oli hän kaikessa harrastuneisuudessaan ottanut mukaan punnitusta varten sairaalaan! Ja kun hän oli niitä vauvanvaa'alla punnitsemassa, tuli huonekaverini miehensä kanssa sisään ja siitäkös keskustelu syntyi! Hänkin oli alan harrastelija ja juttu jatkui ja jatkui lenkkareista ja sykemittareista. Että voi hyvänen aika, "hulluja" on siis muitakin :D 

No joopa joo. Nyt siis kylmällä ilmalla akillesjänteet ovat kuulemma vaarassa ja säärystimet ovat tarpeen. Säästeliäänä miehenä ja/tai laiskan vaimon omaavana, mieheni teki itselleen säärystimet leikkaamalla puhkimenneistä sukista varret irti. Se "asuste" sysäsi minut jatkamaan heijastinlangalla virkkausta. Värit ovat räikeät säärystimissä, kuten lenkkareissakin :) Yksinkertainen homma, mutta tarpeellinen!

Virkkasin kaksi pipoa loppulangoista. Pipot ovat norm pojan pipot lipalla. Ensin meinasin toisen niistä lähettää Ville Haapasalon pipo-kilpailuun, mutta voiton pelossa jätin lähettämättä, en halua matkustaa yksin Kaukasiaan!!! Molempien ohje on omasta päästä ja päämallina toimi ed.mainitun tyttäreni kaulaton "iso pilassi". 

Juttua riitti nyt enemmän aiheen vierestä kuin aiheesta, mutta tärkein asia olkoon, että twitterpeittohaasteen loppusuora on alkanut! Saan vielä ainakin kahdesta osoitteesta tilkkuja, mutta aloitin kasauksen, sillä peiton pitää olla pian valmis! Peitto ei todellakaan ole alla olevan harmooninen vaan juuri sellainen joka ikisen värin peitto niinkuin alunperin oli tarkoitus! Ja isoäidin neliöt ovat vieneet voiton ja olen saanut yli sata tilkkua niinkuin alkuperäinen tavoite oli!!!! Ennen peittoa on kuitenkin luvassa hempeä pipopostaus - tein kerrankin itselleni jotakin :)