Näkymättömyys

Jos edellisen postauksen otsikko oli näky, niin nyt oli paniikki näkymättömyydestä.

Tytöt olivat eilen ulkona illalla päivällisen jälkeen ja olipa pimeässä vaikea erottaa pikkuruisia ihmisiä - onneksi meidän lapsilla on niin kova ääni, että löysin tytöt äkkiä. Mutta oli jännä ettei tyttöjäkään kummastuttanut liikuskella pimeässä metsän reunassa. 

Mutta äidillepä tuli paniikki ja juoksujalkaa kiikutin heijastinliivit tytöille ja illalla pikasormin tein toisen heijastinpipon valmiiksi. Nyt on toivottavasti näkyvämpää ulkoilua.... Pidän syksyn raikkaasta ilmasta, mutta pimeydestä pitää aina etsimällä etsiä sitä rauhoittavaa olemusta, ei tunnu automaattisesti pimeä kivalta. 

Toisen pipon neuloin yksoikein - yksnurin, ja lopputulos oli mielestäni sopivampi pieneen päähän kuin kaksoikein - kaksnurin.

Ja superkiitos Satu! Oli ihana saada iso kasa ihanan värikkäitä tilkkuja!!!! 

Twitterpeittohaaste 

siis taas käynnissä ja on ihana odottaa tilkkuja, jännittää enemmän kuin jouluna!

Tänä vuonna teemaksi muodostui 

Uusi elämä, unelma

koska ensimmäiset tilkut sain Unelmalta ja peiton saa tänä vuonna uuden sivun elämässään kääntänyt nainen. Joskus elämä on odottamattomasti raskasta itsestään riippumattomista syistä ja tarvitsee uuden alun elämälleen. Toivottavasti tuleva peitto on ilopilkku uuteen arkeen! 

Ja päivämäärää ei tilkkujen palautukselle tällä kertaa ole, koska ennenkään ne eivät ole pitäneet. Sitten kun tilkkuja on tarpeeksi, kasaan peiton.

Täällä tämän peiton aloitusteksti :)

Juoksijan säärystimet ja lakkipipoja heijastinlangasta

Mieheni juoksee. Ei siis kuntoile vaan urheilee. Ainakin hänellä on lenkkareita kuten urheilijalla. Nykylenkkarit ovat kirkkaan värisiä ja niissä on heijastimet - oli ne sitten samanlaiset kuin Haile käyttää tai jääpinnalle tarkoitetut Bugit. Huomatkaa, että olen hieman kuunnellut mitä mieheni puhuu..... Noloonkin tai ehkä outoonkin tilanteeseen olen joutunut: Kun toiseksi nuorimmaisemme syntyi, oli mieheni juuri ostanut uudet hyvin kevyet lenkkarit. Ja kotiinlähtiessämme sairaalasta mieheni toi tietysti vaatteet repussa tyttärellemme kotimatkaa varten. Ja kas kummaa, repussa oli myös uudet lenkkarit! Ja ne oli hän kaikessa harrastuneisuudessaan ottanut mukaan punnitusta varten sairaalaan! Ja kun hän oli niitä vauvanvaa'alla punnitsemassa, tuli huonekaverini miehensä kanssa sisään ja siitäkös keskustelu syntyi! Hänkin oli alan harrastelija ja juttu jatkui ja jatkui lenkkareista ja sykemittareista. Että voi hyvänen aika, "hulluja" on siis muitakin :D 

No joopa joo. Nyt siis kylmällä ilmalla akillesjänteet ovat kuulemma vaarassa ja säärystimet ovat tarpeen. Säästeliäänä miehenä ja/tai laiskan vaimon omaavana, mieheni teki itselleen säärystimet leikkaamalla puhkimenneistä sukista varret irti. Se "asuste" sysäsi minut jatkamaan heijastinlangalla virkkausta. Värit ovat räikeät säärystimissä, kuten lenkkareissakin :) Yksinkertainen homma, mutta tarpeellinen!

Virkkasin kaksi pipoa loppulangoista. Pipot ovat norm pojan pipot lipalla. Ensin meinasin toisen niistä lähettää Ville Haapasalon pipo-kilpailuun, mutta voiton pelossa jätin lähettämättä, en halua matkustaa yksin Kaukasiaan!!! Molempien ohje on omasta päästä ja päämallina toimi ed.mainitun tyttäreni kaulaton "iso pilassi". 

Juttua riitti nyt enemmän aiheen vierestä kuin aiheesta, mutta tärkein asia olkoon, että twitterpeittohaasteen loppusuora on alkanut! Saan vielä ainakin kahdesta osoitteesta tilkkuja, mutta aloitin kasauksen, sillä peiton pitää olla pian valmis! Peitto ei todellakaan ole alla olevan harmooninen vaan juuri sellainen joka ikisen värin peitto niinkuin alunperin oli tarkoitus! Ja isoäidin neliöt ovat vieneet voiton ja olen saanut yli sata tilkkua niinkuin alkuperäinen tavoite oli!!!! Ennen peittoa on kuitenkin luvassa hempeä pipopostaus - tein kerrankin itselleni jotakin :)

Omille pojillekin pipot ja rättivertailu

Tein joulun tienoilla kummipojalle heijastinpipon ja nyt sain omien poikien pipot valmiiksi. Kuvien väri on hassu, koska halusin heijastinlangan näkyviin ja alakuvassa aurinko paistoi sisään ikkunasta :) Pojat itse halusivat laittaa Mikki Hiiren ja Haukku-koiran kasvojensa eteen. Tupsun tekeminen ei ollut ihan viimemuistissa, mutta kai sitä melkein voi näihin löysiinkin tyytyväinen olla. Vaikka talvi taitaakin olla melkein ohi, kai sitä pipokelejä vielä riittää. Onhan sitä vielä miehen säärystimet ja pojan villahousutkin vielä kesken.... Eli jännityksellä odotan tulevia säitä :) Helmililjat nostavat jo kukkapenkissä päätään....

Ja nyt löysin vanhat kuvat uudesta ja käytetystä rätistä - ovat otettu jouluna. Eli kokoa ei kannata katsoa, koska uusi on alunperinkin isompi kuin vanha. Mutta väri on vanhassa pysynyt ja eipä ole oikeastaan edes nukkaantunut. Hyvältä näyttävät vierekkäinkin!

Heijastinpipo ja tilkkupeittoasiaa

Tällaisen pipon virkkasin kummipojalle jo jouluksi, omille pojille on vasta koukulla :) Mutta tämä oli ehkä nopein käsityö mitä olen ikinä tehnyt! Vaikka lanka oli paksua, pipo on joustava, virkattu kympin koukulla. Pitkästä aikaa tein tupsunkin. Ja huomatkaa superkiva ominaisuus, henijastinlanka kulkee langan sisällä :) Parasta oli, että 7v. kummipoika tykkäsi siitä kovasti! On niin vaikea keksiä pojille välillä itsetehtyä...... Langan vyöte ei ollut enää tallessa, mutta ostin sen Prismasta, eikä tainnut olla villalankaa. Kuvien taustalla paistattelee joulukuusi, joka säilyi ihan superhyvänä, kirkkaanvihreänä superpitkään tänä vuonna! (Ei kuitenkaan enää ole olohuoneessa....:)

Ja Kiitos Maijalle tilkuista! Olen niin onnellinen näistä paketeista! Ja todella kaikki saavat osallistua, olitte twitterissä, blogissa tai kuulleet peitosta mistä vaan! Kaikki tilkut ovat erittäin tervetulleita! Alan koota sitä, kun jään lomalle kahden viikon kuluttua. Eli vielä on 16.2 asti aikaa lähettää tilkkuja :) Eli kyseessähän oli twitterin synnyttämä projekti, kun sain sata seuraajaa täyteen siellä ja halusin jonkun mukavan tempauksen, ja nyt kerään tilkkuja peittoa varten, jonka lahjoitan sen siitä varmasti ilahtuvalle henkilölle :) Peiton mukaan laitan kortin, johon kirjaan kaikkien osallistujien nimet ja nimimerkit. Lisää aiemmissa päivityksissä mm. täällä ja täällä.

Virkattu pipo ja kaulaliina

Nämä piti olla joululahjaksi, mutta ihan en ehtinyt kaulaliinaa saada valmiiksi. Tein pipon alunperin esikoiselle, mutta siitä tuli liian iso ja tädilläni oli samanvärinen takki, joten pipon omistaja löytyi helposti. Mukaan tein vielä kaulaliinan, koska pitäähän nyt koko asusteen sopia yhteen :) Pipo on virkattu pylväillä aloittaen päälaelta ja reunaan tein pykäpistoja. Kaulaliinan virkkasin samanlailla kuin ruskean joskus aiemmissa päivityksissä: Pylväs, kaksi ketjusilmukkaa jne. Erittäin jouhevia valmistaa ovat molemmat! Pakkasille tervetuloa ja vesisateelle tervemenoa!