Piirakkakämmekkäät

Ihastuin Novitan Piirakkamalliin, kun näin työkaverini käsissä kauniistakin kauniimmat valkoiset pitkävartiset sukat Piirakkamallilla. Ne näyttivät ihan pilven hattaroilta!

Nyt intouduin neulomaan Kämmekkäät Alpakkalangasta. 

Nämä ovat niin ihanan pehmeät ja lämpimät! Olen ihan ihastunut Alpakkaan!!! 

Onkohan muuten Alpakoiden kasvatus vaikeaa?

Mutta eivät jää minun käsiini, vaan päätyvät matkaamaan synttärisankarille Eurooppaan etelämmäksi kylmän toimiston lämmikkeeksi :)

"Äiti milloin se on valmis?"

Barbibuumi on todellakin jatkunut tytöillä. Eilenkin päiväkodilta lähtiessä 3v. sanoi ensimmäisenä että "Leikin sitten kotona barbeilla", hän on juuri oppinut sanomaan ärrän :) 

Sain tehtyä kolme mekkoa, jotka ennen lankojen päättelemistä menivät jo käyttöön. Tuntuu hitaalta neuloa pientäkin neulomista, jos vieressä pomppii koko ajan joku tasajalkaa 

"Äiti milloin se on valmis?"

Ensimmäinen mekko oli kesäinen ja siitä tuli mielestäni oikein toimiva ja mukava malli. 

Toinen kultainen juhlamekko oli helppo tuubimalli ja 

kolmas hieman leveämpihelmainen, joka sopii arkeen ja juhlaan.

Mekoissa on 28 silmukkaa ylhäältä alkaen yksi oikein, yksi nurin ja ennen lantiota olen lisännyt kaikkiin malleihin silmukoita, jotta pysyvät päällä. 2,5 puikoilla kaikki neulottu. Hyvin pysyvät päällä ja helppo pienenkin lapsen pukea :)

Yritin kuvata Barbeja omassa kodissaan, mutta siellä on niin pimeää, ettei kuvista tullut niinkään tarkkoja kuin edes nämä kuvat on. Meillä on saatuna ihana vanha liinavaatekaappi, josta piti tulla tyttöjen tavaroiden säilytyspaikka, mutta siitä tulikin Barbien kerrostalo. Hyllyväli on juuri sopivan korkuinen Barbeille. Pitää ottaa kaapista kuva työkaverille, jolta kaapin sain - 

päivittäisessä käytössä ja hyvässä hoidossa kaappi on nykyään :)

Ja twitterpeittohaaste on ollut hiljaa hetken, mutta tilkkujen keräys jatkuu vielä!

Ja kiva saada uusia lukijoita, tervetuloa mukaan!

Ja kevään aikana aion uusia hieman blogin ilmettä selkeämmäksi. En halua vitivalkoista, mutta niin rakas ja ihana lintutausta saa väistyä... Ihana kun on jo niin valoisia päiviä!

Mummon puikonjäljissä

Mummoni on neulonut tämän lapasen. 

En tiedä milloin, ehkä 30 -vuotta sitten. 

Mummo on ollut paremmilla mailla jo muutaman vuoden, tämä on yksi ihanista säilyneistä aarteista!

 Tämä on ollut tädillä säilössä. Tai oli toinenkin. Joku tai jokin vaan nakersi siihen mahdottomat reiät eli ihan riekaleiksi. Lapasella on kuitenkin suuri tunnearvo ja tätini halusi sen käyttöön, joten pyysi minua neulomaan sille parin. Miten hauska tehtävä olikaan!

Oli vaan hankala löytää samanpaksuinen ja -värinen lanka. Paksuus on sama, väri hieman eri, mutta tarpeeksi yhteneväinen. Peukalo oli hankala tehtävä, koska peukaloon mummo oli laittanut puikollisen silmukoita. Mutta tein mummon lapasen perässä.

Reiätkin onnistuin neulomaan varren alkuun samalla lailla :) Ja peukalon tein tosiaan mummon lailla. En ollut ennen neulonutkaan peukalon paikkaa näin. Olen joko nostanut silmukat puikolta langalle ja luonut uudet tilalle tai tehnyt lisäyksiä lapasen sivuun peukalolle. Eli projekti oli myös hyödyllinen, tuli opeteltua uutta tapaa.

Tätini oli onnellinen nähdessään lapasen :) 

Ja tällä tavalla mummon lapanen pääsee arvokkaaseen jokapäiväiseen arjen käyttöön. 

Enää ei otukset järsi tätä!

Näkymättömyys

Jos edellisen postauksen otsikko oli näky, niin nyt oli paniikki näkymättömyydestä.

Tytöt olivat eilen ulkona illalla päivällisen jälkeen ja olipa pimeässä vaikea erottaa pikkuruisia ihmisiä - onneksi meidän lapsilla on niin kova ääni, että löysin tytöt äkkiä. Mutta oli jännä ettei tyttöjäkään kummastuttanut liikuskella pimeässä metsän reunassa. 

Mutta äidillepä tuli paniikki ja juoksujalkaa kiikutin heijastinliivit tytöille ja illalla pikasormin tein toisen heijastinpipon valmiiksi. Nyt on toivottavasti näkyvämpää ulkoilua.... Pidän syksyn raikkaasta ilmasta, mutta pimeydestä pitää aina etsimällä etsiä sitä rauhoittavaa olemusta, ei tunnu automaattisesti pimeä kivalta. 

Toisen pipon neuloin yksoikein - yksnurin, ja lopputulos oli mielestäni sopivampi pieneen päähän kuin kaksoikein - kaksnurin.

Ja superkiitos Satu! Oli ihana saada iso kasa ihanan värikkäitä tilkkuja!!!! 

Twitterpeittohaaste 

siis taas käynnissä ja on ihana odottaa tilkkuja, jännittää enemmän kuin jouluna!

Tänä vuonna teemaksi muodostui 

Uusi elämä, unelma

koska ensimmäiset tilkut sain Unelmalta ja peiton saa tänä vuonna uuden sivun elämässään kääntänyt nainen. Joskus elämä on odottamattomasti raskasta itsestään riippumattomista syistä ja tarvitsee uuden alun elämälleen. Toivottavasti tuleva peitto on ilopilkku uuteen arkeen! 

Ja päivämäärää ei tilkkujen palautukselle tällä kertaa ole, koska ennenkään ne eivät ole pitäneet. Sitten kun tilkkuja on tarpeeksi, kasaan peiton.

Täällä tämän peiton aloitusteksti :)

Kummitytöllein

Olen hullaantunut palmikoihin, nyt kun olen oppinut niitä sujuvasti tekemään! Kummitytön joululahjapipo oli hieman niukan kokoinen (tai oikeastaan molempien kummityttöjen), joten tarkoituksena oli tehdä syntymäpäiväksi uudet. No nyt kävi niin, että nämä menevät kuukausi sitten 7v täyttäneelle ja vkonlopun sankari saa odottaa vielä uutta pipoaan... Harmittaa etten ehtinyt ajoissa, mutta nyt nämä ovat valmiit :) 

Neuloin 2,5 puikoilla ja langan nimeä en muista, kun vyöte hukassa, mutta ihanaa blingblingiä siinä on mukana! Aiemmin olen neulonut turkoosin pipon samaisella langalla. Ja kevät on jo pitkällä, sen kertoo ihana pirtsakka Pentikin Omenapuu- pöytäliinakin! Mutta onneksi Suomen kesässäkin tarvitsee toisinaan lapasia ja pipoa!

Aarteitakin arvokkaampia

Olen saanut kaksi vanhaa perintökirjaa lainaan, jotka on pakko esitellä teille. Vasemman puoleinen on oman mummoni vanha 'Kirjokintaita' -kirja ja oikean puoleinen mieheni mummon vanha 'Kodin neuletyöt'. Molemmissa on ihan todella kauniita lapasia ja kirjoneulemalleja. Ei voi kuin ihastella! Näistä saa ideoita vaikka mihin käsitöihin ja mieli lepää näitä selatessa. Ja kuinkahan monta kertaa mummotkin ovat näitä katselleet...

Kuinka monta lankaa on tuossakin puikoilla yhtä aikaa!!! Tämä on Kirjokintaita-kirjasta.

Tässä on mummon muistiinpanotkin; tällaisia lapasia on mieheni lapsuudesta periytynyt meidänkin lapsille. Ne ovat meille "kyläily-lapasina" eli ei  pihaleikeissä :)

Tämä pallomalli on mielestäni kaunis yksinkertaisuudessaan. Tällaiset voisin tehdä lapsille. Tämä ja edellismalli on Kodin neuletyöt- kirjasta.

Ja tätini toi kirjan mukana yksinäisen kirkkaanpunaisen lapasen meille kylään. Hiiret ovat rei'ittäneet tämän kaverin ja nyt pitäisi saada tälle uusi elämänkumppani. Täytyy lähteä lankakauppaan metsästämään tämänväristä lankaa, jotta mummoni tekemä kaunis lapanen pääsee käyttöön ja mummo voi kulkea ajatuksissa aina kun lapaset lämmittävät tätini käsiä <3

Näitä kirjoja voi selata uudestaan ja uudestaan nauttien kauniista kuvioista! Jospa minäkin saisin jotakin noista malleista aikaiseksi.... Ja paljastan teille, että haaveilen tekeväni miehelleni villapaidan jollakin tai useammalla kuviolla. Se vaan taitaa olla aika kunnianhimoinen haave näillä aikamäärillä.... Mutta olen niin ihastunut villavaatteisiin, villapaitoihin ja villasukkiin!!! En muuta käyttäisikään.... 

Kukkasukkatarhapalkinto

Tällaiset lapasista tuli! 

Eli tässä palkinto Kukkatarhasukkakilpailun voittajalle! Tai oikeastaan on hassua puhua kilpailusta, koska halusin nähdä millaisia sukkia te olette kukka-aihein tehneet. Voisi enemminkin puhua ihailukuvanäyttelystä!

Eli ajatuksena, että minulle saa lähettää kuvan omatekemistään sukista sähköpostiin ja sitten päivitän tänne kaikki kuvat kerralla ja jokainen lukija saa äänestää suosikkiaan. Jos sukkien ohje ei ole oma, ohjeen alkuperän voisi kirjata sähköpostiin mukaan. Ja nämä palmikkolapaset ja kukansiemenet on siis Kukkatarhasukkien äänetyksen parhaimmalle. Ja äänestäjien keskenkin arvotaan palkinto, joka ei vielä ole valmis. Palkinnosta löytynee samat kukan siemenet kuitenkin :) 

Ja tällä hetkelle kuvan lähettäjiä on vain yksi, joten näin mennen ei tarvitse äänestää. Mutta aluksi sovittiin helmikuu aikaa; katsotaan tuleeko kuvia lisää nyt kun palkinto on julkistettu. Eli toivottavasti innostutte lähettämään erilaisia sukkakuvia, joko kirjoneule tai kuvioneule tai eripari, samapari, värikäs tai yksivärinen. Pääasia että se sopii aiheeseen Kukkatarhasukka. Mielestäni blogimaailmassa on parasta ideoiden vaihto ja innostuksen ja ilon jakaminen! Tässä nyt kevääksi kukkailoa :)

Yksinäinen sukka

Tämä sukka valmistui toisen adventin aikaan. Surullisinta on, että tämän sukan pari oli mennyt jo lahjaksi uuteen kotiin 6.11, joten tämä toinen yksilö oli pahasti myöhässä ja päivitys vielä pahemmin myöhässä....

Syksyyni on kuulunut äärilaidasta toiseen kokemuksia. Olen ollen unelmieni työpaikassa, jouluapulaisena Pentikillä. Se on ollut voimia antava tekijä kaikkeen muuhun, mutta kuluttanut ehkä muuta perhettä sitäkin enemmän. Toiseen äärilaitaan sisältyy mummon hautajaiset. Mummoa on ikävä, mummon naurahduksia ja hyvää tuulta.  

Mutta näine kokemuksineen myös joulu meni hieman nopeasti ohi ja blogitkin ovat olleet hiljaa....

Mutta palatakseni sukkaan, tämä kuplasukka on ollut omistajallaan nyt jo tovin. Ja omistaja oli siihen yhtä tyytyväinen kuin tekijäkin. Googlasin kuplasukka, koska olin nähnyt näitä niin monessa blogissa eri väreissä. Ja ohjekin löytyi, selkeä sellainen. Värit olivat sukassa ensin toisinpäin, mutta näin päin sukka oli paremman näköinen. Ja tällaisia täytyy valmistaa lisää, oli sen verran hauskaa. Vaikka lapasiakin! Ja kaksinkertainen kantapää sopi sukkaan hyvin :)

Tällaiset lahjat meni kerhotädeille ennen joulua :) Bamburätin kerhotäti oli saanut jo aiemmin ja toivoi uutta :)

Ja olen katsellut Strömsötä Ylen Areenasta, kun muuta ei vapaa aikana ole jaksanut tehdä. Joulujaksossa vilasti keittiössä aivan ihana virkattu liina. Bongaa se siis kuvasta ja ihastu mukana! 

Twitterpeittohaaste on kesken, ei ehtinyt peitto joululahjaksi. Joten tilkkuja saa vielä postittaa tammikuun ajan! Ja luulen, että blogikin tästä virkistyy....

;)

Turtles- lapaset ja ihanat tilkkuset

Naapurin ihanalla pikkupojalla oli syntymäpäivät ja jotain hauskaa piti keksiä. Yritin googlettaa poikien lapasia, mutta ihmeen vähän tuli Turlesien, Autojen tai Legojen kuvia. Joten piirsin paperille oman mallin. Lopputulos ei ihan ollut onnistunut, koska omat pojat eivät tunnistaneet hahmoa. Tulihan siitä vähän mykkyräinen ja vaikea saada oiottua - mutta harjoitus tekee mestarin ja seuraavat lapaset on jo puikoilla :) 

Ja kiitos Essille ja Erikalle ihanista tilkuista! Twitterpeittohaaste on käynnissä ja on ihanaa odottaa postia saapuvaksi. Jos siis innostut lähtemään mukaan peittoprojektiin, niin neulo tai virkkaa 15 x 15cm tilkku ja lähetä se minulle. Osoite löytyy ensimmäisestä peittopostauksesta. Kasaan tilkuista peiton joululahjaksi kolmen lapsen äidille yllätyksenä arkea piristämään. Edellinen peitto ainakin ilahdutti Saajaa. Lähde siis mukaan!

Joululahjoja

Kun töissä asettelee joulukoristeita ja -liinoja pinoihin, iskee pakosti joulufiilis päälle, vaikka on vasta lokakuu! Mutta täytyyhän se käsityöläisen joulu jo tullakin, jos meinaa saada jotain itsetehtyä paketteihin! Lankana Novitan Hile (Akryyli, villa + polyesteri)  ja neuloin puikoilla nro 6. Eli tässä ensimmäiset joululahjat, menevät toki vaatehuoneeseen laatikkoon odottamaan joulua!

Ja muistutus 

Twitterpeittohaasteesta, 

jos sinulla on aikaa virkata tai neuloa yksi tai useampi tilkku lahjapeittoon, olen siitä hyvin kiitollinen! Täällä ohjeita, sekä täällä!

Sukkaprojekti osa 1 ja lisää tilkkuja

Koska joka talveksi pitää saada ihanat uudet villasukat jalkaan tarvitsi niitä tai ei, keksimme lasten kanssa hauskan projektin! Jokainen lapsi saa itse suunnitella sukkansa ja minä vain neulon ne. Tässä siis ensimmäinen aikaansaannos: Ellin sukat

Neuloin kaksinkertaisen kantapään, jotta olisi hieman kestävämpi. Langat Nalle- tai Wool-lankaa.

Ja kiitos Riina uusista tilkuista! Nyt alkaa peitto saada jo väriä itseensä! Ihanaa!!!! Edellisessä postauksessa twitterpeittohaasteen ohjeet - Ajattelin, että osallistujien kanssa voisin järjestää arvonnan palkinnoksi, kun peitto on valmis :) Ja jokaisen osallistujan nimi (ja blogi tai twitternimi jos sellainen on) kirjoitetaan korttiin saajalle sekä tänne blogiin. 

Villahousut ja tilkkuja

Nyt saa talvi tulla! Nämä villahousut aloitin jo viime talvena ja nyt sain valmiiksi. Olen ennenkin tehnyt kahdet samalla mallilla, mutta ohuemmasta villalangasta, nyt tein ilman ohjetta edellisistä mallia katsoen Seitsemästä veljeksestä. Oli siis sutjakkaa neuloa. 4-vuotiaalle sai jo neuloa lahkeeseen pituutta :) Pyllyn kohdall on perinteinen edestakaisin neulottu korotus ja ennen lahkeita lisätty silmukoita ja lahkeessa taas kavennettu. Ennen resoria olisi pitänyt kaventaa vielä muutama silmukka, että lahkeen resori olisi ollut kapeampi, mutta onpa nyt sellainen kuin on! Pakkassäille tervetuloa! Villasukat on puikoilla, niistä seuraavaksi!

Ja Twitterpeittohaaste on saanut ensimmäiset jonkun muun kuin minun tilkut: Kiitos Jonna!!!! 

Ihanaa peittomaniaa alkaa olla ilmassa!

Eli Twitterpeittohaaste on saanut nimensä, kun sain twitterissä sata seuraajaa viime syksynä täyteen ja silloin juhlistin sitä sadan tilkun tilkkupeitolla. Halusin antaa peiton hyväntekeväisyyteen, mutta arkiseen iloon. Edellisen sai vapaaehtoistyössä koko ikänsä viettänyt yksinhuoltajaäiti. Tämän syksyn peiton saa vakavasti sairastunut kolmen lapsen äiti. Ideana siis, että kaikki kenellä on aikaa voi neuloa tai virkata 15cm x 15cm tilkun ja lähettää sen minulle (Salavakatu 20, 15320 Lahti)

En tiedä olisiko liian suuri pala haukata, jos tavoitteeksi asettaa peitto jouluksi valmiiksi. Ja nyt tästä alkaa muodostua jo perinne, joten taidan ryhtyä tähän joka syksy! Eiköhän arkeen iloa kaipaavia tästä maailmasta löydy joka syksyksi.....  

Ihanaiset pitsineulesukkani

Olen aina haaveillut palmikkosukista! Ja nyt kaivoin kaapista kirjan, jonka ohjeita joskus yritin ja purin ja piilotin kirjan kaappiin. Nyt rohkaistuin kokeilemaan ja onnistuin! Mutta kantapään kautta.... Suloisimmat sukat- kirjan kuva alempana. 

Ensimmäistä sukkaa tehdessä huomasin varren jälkeen tehneeni toiseen suuntaan kavennukset väärin, en ollut huomannut silmukoiden kiertoa ohjeesta. Ja päätin virheen antaa olla ja jatkoin eteenpäin purkamatta. Ja kantapään jälkeen huomasin tehneeni hieman suuren kantapään, mutta en antanut senkään haitata neulomista, vaan päätin onnellisena jatkaa. En halunnut purkaa! Ja kun sukka oli kavennuksessa, ihmettelin, kun kuvioon jää suora pätkä. Ja jaahas, olen tehnyt ensimmäisen kuvion jälkeen kaikki kuviot väärin! Joka kuvion toinen palmikko on väärässä paikassa. Mutta en edelleenkään halunnut purkaa! Mutta lopulta purin kavennuksen verran, koska sukka jäi nippanappa lyhyeksi ja tein pari kerrosta lisää. Mutta kuviot jäivät siis ekaan sukkaan vääriksi. 

No sitten oli edessä pohdinta tehdäkö toinenkin sukka samanlailla väärin vai oikein. Kyselin ystäviltä gallupia ja kaikki vastasivat samanlailla: Tottakai samanlailla väärin! Mutta minäpä tein toisin! Halusin nähdä miltä kuvio oikeasti näyttää, joten tein toisen sukan oikein :) Paitsi kantapään tein yhtä rumaksi. Miten sinä olisit tehnyt?

Mutta 

Olen niin onnellinen, että sain nämä sukat aikaiseksi!!!!!

Minulla on aina villasukat jalassa. Jopa vanehmpieni luona kyläillessä vaikka siellä on sisäläpötila hellelukemissa mummon palellessa villatakki päällä :) Eli ehkä olen perinyt jotain mummoltani..... 

Sukkani oli siis malli Sunshine

Ja tästä haaveilen seuraavaksi, mutta ensi silmäyksellä en ymmärtänyt ohjeesta paljoakaan... 

Malli Lindsey

Nämä pikkuiset sukat sain paikattua vihdoin, että Kuopus saa ne käyttöön :) Täällä postaus näistä pari vuotta sitten, kun valmistuivat isosiskolle, joka ei silloin ollut niin kovin iso. Eikä ole kyllä vieläkään <3