Mummoni on neulonut tämän lapasen.
En tiedä milloin, ehkä 30 -vuotta sitten.
Mummo on ollut paremmilla mailla jo muutaman vuoden, tämä on yksi ihanista säilyneistä aarteista!
Tämä on ollut tädillä säilössä. Tai oli toinenkin. Joku tai jokin vaan nakersi siihen mahdottomat reiät eli ihan riekaleiksi. Lapasella on kuitenkin suuri tunnearvo ja tätini halusi sen käyttöön, joten pyysi minua neulomaan sille parin. Miten hauska tehtävä olikaan!
Oli vaan hankala löytää samanpaksuinen ja -värinen lanka. Paksuus on sama, väri hieman eri, mutta tarpeeksi yhteneväinen. Peukalo oli hankala tehtävä, koska peukaloon mummo oli laittanut puikollisen silmukoita. Mutta tein mummon lapasen perässä.
Reiätkin onnistuin neulomaan varren alkuun samalla lailla :) Ja peukalon tein tosiaan mummon lailla. En ollut ennen neulonutkaan peukalon paikkaa näin. Olen joko nostanut silmukat puikolta langalle ja luonut uudet tilalle tai tehnyt lisäyksiä lapasen sivuun peukalolle. Eli projekti oli myös hyödyllinen, tuli opeteltua uutta tapaa.
Tätini oli onnellinen nähdessään lapasen :)
Ja tällä tavalla mummon lapanen pääsee arvokkaaseen jokapäiväiseen arjen käyttöön.
Enää ei otukset järsi tätä!
Ihana, Suvi! Sulla on takuulla ollut tässä mielekäs ja Hauska haaste.
VastaaPoistaHieno juttu, kun voi tehdä toisen onnelliseksi.
VastaaPoistaMiten monta kaunista ajatusta onkaan näissä lapasissa ja taitavan käsityötaidon perinne. Aivan tunnelmaa huokuvat ja liikuttavan kauniit lapaset!
VastaaPoista<3
VastaaPoistaJotenkin tuli oikein "Deja vu", Mummo on tainnut kutoa minullekin lapaset juuri tuolla samalla mallilla ja samalla punaisella. Mutta niitä ei harmiksi ole enää olemassa. :(