Mekko vanhasta paidastani

Tätä paitaa olen säästellyt tämän tytön raskausajasta lähtien, eli kohta kuusi vuotta :) Se ei oikeasti ollut raskausajan paita, mutta oli niin iso ja isohihainen, ettei sitä voinut raskausajan jälkeen yksinkertaisesti mielellään käyttää. Säästin sen tuunattavaksi. Ja kun kaivoin kaappia kaivaakseni kirjontalankoja edellisiin pussukkaprojekteihin, tuli paita vastaan. Aloin vain haaveilemaan kunnon lampuista ja valoista, sillä meillä on joka paikassa niin pimeää, ettei valo riitä millään.... Ja lopuksi paljastan itsestäni järkyttävän kuvan, jotta paidan alkuperäinen malli näkyy...

Ei muuta kuin hihat pois ja kuminauhaa tilalle!

Kun kuumeinen tyttö heräsi päiväunilta, pääsi hän heti malliksi. Kuvaussession piti siis olla nopea ja karkki palkinnoksi kuumeiselle tytölle.

Vyötäröllekin ompelin kuminauhaa samoin kuin kaulukseen ja hihansuihin, mekko laskeutuu takaa ihan hauskasti, vaikka kangasta on reilusti.

 Ja on kuulemma mukava päällä :) Pehmeä kangas, totesi tyttö. Niinpä! Vanhat vaatteet ovat ihania. 

Ja jäljellä vain hihat... Niistäkin voisi jotain tehdä, koska kangas on todella pehmeä! ne näyttävät ihan lahkeilta...

Ja tällaisen piparikalenterin bongasin vuodelta 2009, kun etsin seuraavaa kuvaa...

Tässä. Minä jouluna 2009 sama paita päällä. 

Oli silloin mukava, kun ei mistään puristanut....Isot pussihihat, niissäkin tosiaan riittää kangasta :)

Eli tyttö mahassa ja tyttö mallina. Hauskoja muistoja...

Pienemmällekin pussukka

Tässä on pienemmän jumppapussukka :) Tuli hieman suttuisempi kuin paperipiirros oli. Oli vaikeampaa tehdä pienempää jälkeä ja tiheämpi ruutuiselle kankaalle. En kuitenkaan lähtenyt purkamaan, vaan otin homman harjoituksena. Ja tämä oli tosiaan mummon vanhoja tyynyliinoja. Ihanan herkkää ja pehmeää ruusukangasta, eikä varmasti sekoitu päiväkodin vilinässä kavereiden pussukoihin! Piirtelin paperille lisää nimiä, josko ehtisi vielä joululahjoja kirjailemaan!

Ja ihanaa minkä huomion twitterpeittohaaste sai Kodin kuvalehden netissä. Palautetta tuli viestein tuttavilta, jotka bongasivat jutun netistä omatoimisesti tai miehen facebookin kautta. Hauskaa! Ja kiitos kaikille huomiosta ja osallistumisesta haasteeseen jo etukäteenkin!

Twitterpeittohaaste Kodin kuvalehden netissä

Twitterpeittohaaste pääsi Kodin kuvalehden nettisivuille!

"Yhdessä tehty tillkupeitto kertoo välittämisestä"

Täällä peiton idea, ja täällä peitosta lisää :)

Ja kaksi ensimmäistä peittoa löytyvät täältä1 ja täältä2

Tilkkuja on nyt kolmanteen sen verran, että kenkälaatikko on täynnä, eli lisää mahtuu vielä reilusti! Tammikuussa kasaan uuden peiton ja sen saa uuden elämänvaiheen aloittanut nainen. Peiton teema on 

Uusi elämä, unelma

Vinksin vonksin ja kiemuralla

Elämämme muljahti viime viikolla vinksin vonksin. Kotivuodet loppivat kuin seinään, kun mies sai uuden työn ja lapset päiväkotipaikan. En olisi uskonut, kuinka suuren tunnemylläkän voi päiväkotiin meno aiheuttaa. Ja nimenomaan äidille, ei lapsille. Tytöt olivat asiasta vain onnellisia. Yhtäkkiä vain kuskasimme porukkaa päiväkotiin, töihin, harrastuksiin ja yhdessäolon aika minimoitui kerrasta. Viime viikko oli siis melko opettelua ja kiirettä. Ja nyt se kiire loppui kuin seinään, kun lapsi tuli kipeäksi ja kotona ollaan hissukseen. Kuin aika olisi pysähtynyt. Ja nyt ehtii kummastella viime viikon tapahtumia....

Mutta tyttäret pienoiset tarvitsevat päiväkotiin erinäisen listan varusteita ja jumppapussin  jumppavaatteille. Siispä ryhdyin kaivelemaan kangaskaappia pyykkivuoren takaa. (Eli siis muutakin hommaa olisi ollut ;)...) Ensimmäisen tytön jumppapussi syntyi vanhoista verhoista ja toisen tytön pussiin käytin vanhan tyynyliinan. Ja tottakai piti pussi nimikoida. Piirtelin paperille kiemuraa ja tässäpä ensimmäinen pussukka. Kirjonta on yksi lemppareistani, en vain ole pitkään aikaan sitä harrastanut. Kiemuraa ja kukkasta tekee mieli jatkaa loputtomiin, että voipi olla, että jos tässä montakin päivää sairastetaan, tämä nimikirjailu saa osakseen lisää kukkaköynnöstä :) Nyt toisen pussukan nimen kimppuun kuitenkin ensiksi!

Ihanan pehmeää Alpakkaa!

Joululahjoja valmistuu muutamia pikku hiljaa. Tänä vuonna ei ikävä kyllä ole aikaa kaikkia tehdä itse, mutta kovasti yritän sen minkä ehdin. Enempäähän ei ihminen pysty...

Mutta ostin muutama viikko sitten ihanaa Alpakka- lankaa! Voi miten siihen ihastuin! Olen tykästynyt perus seiskaveikkaan, koska se on lämmintä ja helposti saatavilla, mutta kylläpä Alpakka on pehmeää! Ohjeen nappasin kirjasta, jota esittelin täällä. Ja neuloin paksua lankaa nelosen puikoilla, "äkkiä valmis" -työ niin sanotusti!

Ja twitterpeittohaasteen tilkkumäärä kasvaa! Ihanaa! Ne eivät enää mahdu kenkälaatikkoon!! Jee!!!!

Joululahjakausi parhaimmillaan

Joululahjakausi on nyt kuumimmillaan. Haaveilen aina siitä, että kaikki lahjat olisivat itse tehtyjä. Mutta huomaan aina, siis ihan aina, heränneeni liian myöhään työstövaiheeseen. Lankoja on nytkin ties mihin hommaan, mutta jouluun on alle kuukausi aikaa..... Tuttiketjuja olen yrittänyt virkata, kun niitä on pyydetty useampi ja osa on karannut jo ilman kuvaamista omaan osoitteeseen. Nämäkin ovat ruskeaa lukuunottamatta varattu...  Nipsupäät olen tilannut nettikaupasta nimeltä Nappikauppa Punahilkka, siellä on tarvikkeiden lisäksi myös ohjeita ja ideoita.

Rättejä on syntynyt pari varatuliaisiksi. Paras rättilanka on mielestä bambu, ehdottomasti bambu :)

Onneksi pari muutakin lahjaa on jo puikoilla, mutta on myös turvauduttava ostolahjoihin - mutta ainahan voi vaihteeksi ostaa toisen tekemää käsityötä :)

Olen ihaillut teidän muiden blogissa jo niin ihanan jouluisia postauksia. Monet olette jo ehtineet laatimaan useamman lahjan tai jopa kalenteripostaukset blogiinne!

Tuttavani on muuten aloittanut aivan ihanan blogin nimeltä Lumisiivet! On taitava käsityöläinen, jolla on mahtavia ideoita ja taitavaa otetta kaikenlaiseen käsityöhön! 

Ja kiitos Satu taas ihanasta lähetyksestä 

Twitterpeittohaasteeseen!

Peitto alkaa saada palasia ja ihanan värikäs peitto taas tulossa! Täällä  ja täällä asiasta enemmän. 

Nyt on joulunodotus virallisesti alkanut ja ihanan vapauttavaa saada laittaa pikku hiljaa joulua sinne tänne. Erityinen tunnelma sydämeen ja kotiin <3