perjantai 30. lokakuuta 2015

Näkymättömyys


Jos edellisen postauksen otsikko oli näky, niin nyt oli paniikki näkymättömyydestä.
Tytöt olivat eilen ulkona illalla päivällisen jälkeen ja olipa pimeässä vaikea erottaa pikkuruisia ihmisiä - onneksi meidän lapsilla on niin kova ääni, että löysin tytöt äkkiä. Mutta oli jännä ettei tyttöjäkään kummastuttanut liikuskella pimeässä metsän reunassa. 
Mutta äidillepä tuli paniikki ja juoksujalkaa kiikutin heijastinliivit tytöille ja illalla pikasormin tein toisen heijastinpipon valmiiksi. Nyt on toivottavasti näkyvämpää ulkoilua.... Pidän syksyn raikkaasta ilmasta, mutta pimeydestä pitää aina etsimällä etsiä sitä rauhoittavaa olemusta, ei tunnu automaattisesti pimeä kivalta. 


Toisen pipon neuloin yksoikein - yksnurin, ja lopputulos oli mielestäni sopivampi pieneen päähän kuin kaksoikein - kaksnurin.


Ja superkiitos Satu! Oli ihana saada iso kasa ihanan värikkäitä tilkkuja!!!! 
Twitterpeittohaaste 
siis taas käynnissä ja on ihana odottaa tilkkuja, jännittää enemmän kuin jouluna!
Tänä vuonna teemaksi muodostui 
Uusi elämä, unelma
koska ensimmäiset tilkut sain Unelmalta ja peiton saa tänä vuonna uuden sivun elämässään kääntänyt nainen. Joskus elämä on odottamattomasti raskasta itsestään riippumattomista syistä ja tarvitsee uuden alun elämälleen. Toivottavasti tuleva peitto on ilopilkku uuteen arkeen! 
Ja päivämäärää ei tilkkujen palautukselle tällä kertaa ole, koska ennenkään ne eivät ole pitäneet. Sitten kun tilkkuja on tarpeeksi, kasaan peiton.
Täällä tämän peiton aloitusteksti :)

torstai 29. lokakuuta 2015

Näky



Edellisen postauksen huiviviittaukseni jää viittaukseksi tänäänkin. 
Yritin tätä pitsimallia virkata siihen huivin reunaan, mutta kun virkkaukseni eteni, näinkin pitsin yhä selkeämmin tämän anopilta saadun villatakin kauluksessa. 

Ja lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen!
Kuviin en kylläkään.... Hämärässä sisätilassa on vaikea kuvata mustavalkoista...



Ohje oli vanhasta ruskeasti kirjasta, myös viikonlopun kirjastoreissulta: 
Hildegard Åstrand: Pitsinvirkkaus (1964)
Mielestäni pitsireunaan muodostuu sydämiä :) En tiedä muodostuuko tarkoituksella...
Olen virkannut aiemminkin tätä mallia, mutta virkkauslangasta ja pannulapun reunaan...



keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Välipala




Tiedättekö kun on inspiraatio ja homma ei suju niinkuin haluaisi?
Silloin tarvitsee pienen välipalan... 
Joka tulee äkkiä valmiiksi....
Inspiraatio tarvitsee palikoiden loksahtamista paikoilleen...
Valkea huivi tarvitsee jotain....
Hmmmm....
Sillä välin kassi sai heijastimen ja pimeys sai yhden pilkun kokoisen alueen verran pienentyä :)



tiistai 27. lokakuuta 2015

Vaatteiden tuunausta ja haaveita




Sain kauan sitten tämän mekon käytettynä ja ei tullut sitä paljoa pidettyä. Viime talvena visioin villapitsin mekon helmaan ja näin perusmekosta tuli näyttävämpi malli. Olen niin ihastunut vaatteiden tuunausajatukseen oman näköisiksi- ja näin käyttöaste lisääntyy huomattavasti! Joka paikassa saisi olla pitsiä!


Mietin olisiko kaulukseenkin laittanut pitsireunaa tai ruusuja, mutta nyt hillitsin itseni ja tein vain helmapitsin, ehkä se hieman hillitympänä on kuitenkin monikäyttöisempi....




Ja viikonloppuna tosiaan oli aikaa olla yksinään kirjastossa ja ehti selailemaan käsityökirjoja kykkien kirjaston hyllyjen välissä :) Löysin ihania kirjoja, paras tämä Jane Austen- tyylinen asustekirja! Myös noissa kahdessa muussa kirjassa on ihania tuunausideoita ja ajatukset juoksevat ihan villinä! Eli olen kaivanut lankoja kaapista, samoin kaikki villatakit ynnä muut, jotka ei sellaisena ole ihan lempivaatteita!



Eikös nämä sukat ole aivan ihanat!!!! Tuosta retrokirjasta...


 Ja tällaisia ihania Käpypitsiliinoja! Vaatteisiin, koruihin, huiveihin, ihan mihin vaan! Nyt ei enää harmita, että puutarhatyöt ovat jääneet taka-alalle - ai että miten ihanaa on istua sohvalla ja virkata ja neuloa!!!!


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Heijastinpipomaniaa


Lapset pääsivät yökylään ja kävin yksin ruokakaupassa ja tietenkin löysin itseni lankahyllyltä :)
Mukaani tarttui monta kerää heijastinlankaa, josta aikaisemminkin olen virkannut pipoja ja säärystimiä. Edelliset oli pojille, joten nyt tytöille tietenkin! Ja edellisen pipon linkkiä kaivaessani huomasin, että sen tein myös edellisen peiton tilkkuja kerätessä :)


Onnistuin tekemään sopivan Kuopukselle ihan mutu-tuntumalta.
Joustinneuleena peruspipo ja lopuksi virkaten korvaläpät, että muotoutuu paremmin lapsen päähän. 10 puikoilla neulottu tulee äkkiä valmiiksi, jee! Ja heijastinlanka näkyy hauskasti kuvissa, livenä ei normaalivalossa ihan noin selvästi erotu.


Ja toisen tyttären pipoa varten piti heti perään luoda silmukat!

Ja kiitos Neili!
Twitterpeittohaaste on saanut jo runsaasti osanottajia! Kyllä into ilahduttaa muita inspiroi itseänikin! Kahdet tilkut ainakin tulossa matkalla taas!


maanantai 5. lokakuuta 2015

"Ystäväni on kuin villasukka..."


Viime keväänä ystäväni paljasti, ettei omista yhtiäkään villasukkia. Minusta se oli vallan kummallista. Koko elämäni minulla on ollut liikaakin villasukkia (jos villasukkia voi olla liikaa...) koska äitini ja mummoni ja mieheni mummo ovat neuloneet sukkia lakkaamatta. Ja rakastan villasukkia, -lapasia ja -paitoja! Miten maailmassa (tai kylmässä Suomessa) voi olla ihminen, joka ei omista villasukkia!?!

No hetihän laitoin tuumasta toimeen, mutta toimiminen kesti hieman kauemmin alun ajatusta. Kesä ja vuorotyön aloittaminen saivat neulomisen jäämään taka-alalle, mutta nyt ovat sukat vihdoin valmiit! Ensin sukkien piti olla yllätys, mutta halusin ystäväni valitsevan värit ja hän halusi tasaraitaa. Mutta jotain ylläriä piti olla, joten tein pienen kuvion siirtyvästä resorineuleesta, joka jatkuu jalkapöydän päällä. Ja tietenkin kaksinkertainen kantapää. Olipa muuten keittiön pöytäliina huono kuvausalusta....

Onni alkaa lämpimistä jaloista, 
eikös se niin ollut?




Ja twitterpeittohaaste on saanut jo monta osanottajaa - ihanaa!!!

torstai 1. lokakuuta 2015

Peittohaaste

Huomenta!

Kuin kesäunien jälkeen Huomenta!, koska koko kesänä en ole saanut yhtään käsityötä valmiiksi! Juuri valmistumaisillaan olevat villasukatkin saivat jäädä sohvan nurkkaan, kun piti aloittaa uudet #twitterpeittohaaste -tilkut! Kaksi aikaisempaa peittoa löytyvät täältä ja täältä.

Eli idea lähti twitterissä, kun sain sata seuraajaa täyteen kaksi vuotta sitten. Päätin aloittaa haasteen, että jos jokainen seuraaja virkkaa tai neuloo minulle tilkun, niin saadaan yhdessä peitto kasaan hyväntekeväisyyteen. Mutta en halunnut peittoa millekään järjestölle, vaan arjen iloksi jollekin, jota elämä on kolhinut. Ensimmäinen meni rintasyövän sairastaneelle.

Vuosi sitten sain kaksi sataa seuraajaa twitterissä täyteen ja lähdin varovasti kyselemään josko osallistujia riittäisi toiseenkin peittoon. Ja kyllähän sitä löytyi. Ja toisen peiton sai aivosyöpään sairastunut kolmilapsisen perheen äiti. 

Ja nyt taas syksyn tullen huomaan, että kolmesataa seuraajaa lähestyy täyttymistään. Ja edellisen peiton jälkeen jo mietin, josko ottaisi tästä jokavuotisen perinteen. Joululahjaksi kumpikaan edellinen peitto ei ole onnistunut valmistumaan, mutta peitto on päässyt iloisesti ja saajan yllättäen perille. Eli haasteen voisi muuttaa vain #peittohaaste eksi.

Eli julistan kolmannen 
#peittohaaste  en alkaneeksi!

Eli jos sinulla on jämälankoja ja aikaa, niin 
- neulo tai virkkaa 15cm x 15cm tilkku ja postita se minulle. 
- Tilkku voisi olla näköisesi/ edustaa lempiväriäsi tai olla vaan jämälankojen hyödyntäjä. Ensimmäiseen peittoon sain yhden huovutetunkin tilkun ja senkin sai peittoon ommeltua kiinni. Villalankoja on edellisissä käytetty eniten ja värejä on mahtunut kaikenlaisia. Suurin osa tilkuista on olleet isoäidin neliöitä. Mutta voi olla siis minkälainen vaan, saaja löytynee lähiaikana.  
- Jos et itse osaa virkata, levitä viestiä ystävälle, äidille tai jollekin tutulle,
tai viime peittoon äiti ja tytär tekivät yhdessä yhden tilkun
- Osoite on Salavakatu 20, 15320 Lahti

Yhdessä iloa elämään!