maanantai 5. lokakuuta 2015

"Ystäväni on kuin villasukka..."


Viime keväänä ystäväni paljasti, ettei omista yhtiäkään villasukkia. Minusta se oli vallan kummallista. Koko elämäni minulla on ollut liikaakin villasukkia (jos villasukkia voi olla liikaa...) koska äitini ja mummoni ja mieheni mummo ovat neuloneet sukkia lakkaamatta. Ja rakastan villasukkia, -lapasia ja -paitoja! Miten maailmassa (tai kylmässä Suomessa) voi olla ihminen, joka ei omista villasukkia!?!

No hetihän laitoin tuumasta toimeen, mutta toimiminen kesti hieman kauemmin alun ajatusta. Kesä ja vuorotyön aloittaminen saivat neulomisen jäämään taka-alalle, mutta nyt ovat sukat vihdoin valmiit! Ensin sukkien piti olla yllätys, mutta halusin ystäväni valitsevan värit ja hän halusi tasaraitaa. Mutta jotain ylläriä piti olla, joten tein pienen kuvion siirtyvästä resorineuleesta, joka jatkuu jalkapöydän päällä. Ja tietenkin kaksinkertainen kantapää. Olipa muuten keittiön pöytäliina huono kuvausalusta....

Onni alkaa lämpimistä jaloista, 
eikös se niin ollut?




Ja twitterpeittohaaste on saanut jo monta osanottajaa - ihanaa!!!

1 kommentti:

  1. Kylmät jalat on ihan kamalat. Ennen en voinut käsittää, miten mun mies voi nukkua sukat jalassa, kun itsellä on ollut aina jaloilla melkein liian kuuma peiton alla. Iän myötä olen joutunut itsekin välillä kaivamaan sukat illalla peiton alle, kun varpaat on olleet kylmät. Ei kylmin jaloin elo suju eikä uni tule.

    VastaaPoista