Itsenäisyyspäiväksi

Olen tykästynyt pernteisiin. Pidän siitä, että kynttilät palaa samoissa kynttilän jaloissa joka vuosi samaan aikaan. Siitä tulee juhlan tuntu. Nämä Iittalan Festivon kynttilänjalat ovat kihlalahja mieheni Helvi-mummilta. Käytämme niitä muutenkin ja haaveilen jopa kokonaisesta kynttilänjalkaperheestä! Mutta siis näissä palaa aina Itsenäisyyspäivänä kaksi kynttilää ikkunalla. Jalat kaipasivat alleen vaan pientä liinaa ja viime tipassa sain liinan "valmiiksi". Keskelle aion vielä jatkaa ruusukirjailua, mutta tässä asussa liina koristi pöytää Itsenäisyyspäivänä. Ja sopii myös uuden vuoden juhlintaankin!

Tiesittekö muuten miksi Itsenäisyyspäivänä poltetaan kahta kynttilää ikkunalla? Kun sodan aikaan taloissa poltettiin ikkunoilla kahta kynttilää (kummassakin kynttiläruudussa yksi) joka ilmansuuntaan, niin sotaa paenneet tai sodassa taistelleet tiesivät, että tuvassa oli joku paikalla ja sinne oltiin tervetulleita. Kaunis muisto siis vieraanvaraisuudesta keskellä kaaosta.

Ja tämä tuoli ei liity muuhun päivitykseen mitenkään! Bongasin sen joskus tvsarjasta nimeltä Kiiltokuvia (mtv3). Siinä yksi päähenkilöistä piti kukkakauppaa ja menehtyi syöpään. Ja tämä tuoli oli kukkakaupassa. Haluaisin niin tuon tuolin itselleni! Meillä on samankaltainen tuoli kirpputorilta ostettuna ja tuo olisi täydellinen sen kaveriksi!!!! Haaveitahan saa olla....

Uutta vuotta kohti siis näin kevyin hömppähaavein! Raskas syksy saa ajattelemaan kepeitä. 

Rauhaisaa tulevaa vuotta meille jokaiselle toivoen!

Yksinäinen sukka

Tämä sukka valmistui toisen adventin aikaan. Surullisinta on, että tämän sukan pari oli mennyt jo lahjaksi uuteen kotiin 6.11, joten tämä toinen yksilö oli pahasti myöhässä ja päivitys vielä pahemmin myöhässä....

Syksyyni on kuulunut äärilaidasta toiseen kokemuksia. Olen ollen unelmieni työpaikassa, jouluapulaisena Pentikillä. Se on ollut voimia antava tekijä kaikkeen muuhun, mutta kuluttanut ehkä muuta perhettä sitäkin enemmän. Toiseen äärilaitaan sisältyy mummon hautajaiset. Mummoa on ikävä, mummon naurahduksia ja hyvää tuulta.  

Mutta näine kokemuksineen myös joulu meni hieman nopeasti ohi ja blogitkin ovat olleet hiljaa....

Mutta palatakseni sukkaan, tämä kuplasukka on ollut omistajallaan nyt jo tovin. Ja omistaja oli siihen yhtä tyytyväinen kuin tekijäkin. Googlasin kuplasukka, koska olin nähnyt näitä niin monessa blogissa eri väreissä. Ja ohjekin löytyi, selkeä sellainen. Värit olivat sukassa ensin toisinpäin, mutta näin päin sukka oli paremman näköinen. Ja tällaisia täytyy valmistaa lisää, oli sen verran hauskaa. Vaikka lapasiakin! Ja kaksinkertainen kantapää sopi sukkaan hyvin :)

Tällaiset lahjat meni kerhotädeille ennen joulua :) Bamburätin kerhotäti oli saanut jo aiemmin ja toivoi uutta :)

Ja olen katsellut Strömsötä Ylen Areenasta, kun muuta ei vapaa aikana ole jaksanut tehdä. Joulujaksossa vilasti keittiössä aivan ihana virkattu liina. Bongaa se siis kuvasta ja ihastu mukana! 

Twitterpeittohaaste on kesken, ei ehtinyt peitto joululahjaksi. Joten tilkkuja saa vielä postittaa tammikuun ajan! Ja luulen, että blogikin tästä virkistyy....

;)

Täydellinen juttu

Etelä-Suomen sanomissa oli tänään juttu hauskasta blogista. Oma koppa- blogi on minulle ihan uusi tuttavuus ja en blogin selaamisessa kovin pitkälle vielä ehtinyt, mutta mukavia ajatuksia osui heti silmään!

"Mistä ihmiset ovat keksineet, että täydellistä pitää olla?"

Niinpä! Mikä on edes täydellistä? Olen katsonut muutamia jaksoja Suomen kaunein koti- ohjelmaa ja siinä huomaan suorastaan ärsyyntyväni liian siisteistä ja klassisia esineitä täynnä olevista kodeista. Niistä puuttuu persoona! Sellainen voi olla kenen tahansa koti tai julkinen tila. Tykkään, että sekä sisustuksessa että käsitöissä ja elämässä yleensä näkyy oman käden jälki. Pöydässä kuuluu olla naarmuja, eteisessä hiekkaa, pallo keskellä nurmikkoa, lunta portailla, steariinia lyhdyn pohjalla, sormenjälkiä ikkunassa, puunroskaa takan edustalla ja murusia pöydän alla. 

Se on elämää, ei sen kummempaa. Ja me elämme elämää! Tekisi mieli jopa sanoa: Ommelkaamme, virkatkaamme ja neulokaamme vinoon, niin työ näyttää tekijältään! 

Mukavaa isänpäivävkonloppua kaikille lukijoille, nyt siirryn koneelta neulomaan sukkaa :)

Turtles- lapaset ja ihanat tilkkuset

Naapurin ihanalla pikkupojalla oli syntymäpäivät ja jotain hauskaa piti keksiä. Yritin googlettaa poikien lapasia, mutta ihmeen vähän tuli Turlesien, Autojen tai Legojen kuvia. Joten piirsin paperille oman mallin. Lopputulos ei ihan ollut onnistunut, koska omat pojat eivät tunnistaneet hahmoa. Tulihan siitä vähän mykkyräinen ja vaikea saada oiottua - mutta harjoitus tekee mestarin ja seuraavat lapaset on jo puikoilla :) 

Ja kiitos Essille ja Erikalle ihanista tilkuista! Twitterpeittohaaste on käynnissä ja on ihanaa odottaa postia saapuvaksi. Jos siis innostut lähtemään mukaan peittoprojektiin, niin neulo tai virkkaa 15 x 15cm tilkku ja lähetä se minulle. Osoite löytyy ensimmäisestä peittopostauksesta. Kasaan tilkuista peiton joululahjaksi kolmen lapsen äidille yllätyksenä arkea piristämään. Edellinen peitto ainakin ilahdutti Saajaa. Lähde siis mukaan!

Nyt on syyslomalomaloma ja hupaisaa on mulla

Hieman kauneutta pimeyteen ja flunssaisiin kasvoihin! Blogia selatessa huomasin tehneeni edelliset korvikset edellisen twitterpeittohaasteen (ks ed postaus) aikoihin. Siitä asti haaveilin sinisistäkin korviksista ja nyt sain nämä pääteltyä. Näissä on sama kukka kuin kummitytön viime joulun joululahjakorussa. Yritin kiinnittää ne korupohjaan niin, etteivät roiku kovasti, sillä kukka on melko suuri. Ensin ajattelin näiden olevan kovin kesäiset, mutta oikeastaan nämä sopivat talveen sinisyydessään täydellisesti! Nyt on jo lunta maassa ja flunssan vaivaamana emme ole päässeet ulos ihastelemaan pakkassäätä. On ollut siis hyvin aikaa neuloa ja virkata. Mutta nyt tekisi jo mieli ulos! On siivottu kaapin päällisistä lähtien pölyjä pois ja luettu kasapäin kirjoja, tottakai myös pelattu wiitä.... Nyt on kuitenkin menossa piiloleikki ja 1-vuotias herättää sekä hilpeyttä että ärtymystä piiloon menoillaan tai poistuloillaan.

Joululahjoja

Kun töissä asettelee joulukoristeita ja -liinoja pinoihin, iskee pakosti joulufiilis päälle, vaikka on vasta lokakuu! Mutta täytyyhän se käsityöläisen joulu jo tullakin, jos meinaa saada jotain itsetehtyä paketteihin! Lankana Novitan Hile (Akryyli, villa + polyesteri)  ja neuloin puikoilla nro 6. Eli tässä ensimmäiset joululahjat, menevät toki vaatehuoneeseen laatikkoon odottamaan joulua!

Ja muistutus 

Twitterpeittohaasteesta, 

jos sinulla on aikaa virkata tai neuloa yksi tai useampi tilkku lahjapeittoon, olen siitä hyvin kiitollinen! Täällä ohjeita, sekä täällä!

Nukkekotiin

Pikkujuttuja nukkekotiin naapurintytölle. 

Näitä voisi virkata joulupaketteihinkin jo nyt etukäteen :)

Joululahjoja on puikoilla ja koukuilla...

Paljastanpa teille pienen salaisuuden....

...Kaikki ei aina internetissä ole sitä miltä näyttää....

...Kolme vuotta sitten virkkaamani piparitalo ei ole koskaan ollutkaan valmis!!!!! 

Olemme nauttineet tästä joulukoristeesta ja kolme joulua, vaikka pohja on ammottanut tyhjyyttään! Mutta nyt sain aikaiseksi virkata valmiiksi, koska aloitan uuden unelmien työn jouluapulaisena ja pomoni antoi vinkin, että työ vie aikaa niin paljon, että omat jouluvalmistelut pitää tehdä ajoissa. Joten sain inspiraation tehdä tämän valmiiksi. Ihan vielä ei tämän myötä kuitenkaan joulu ole valmis, mutta valmistelut aloitettu, kuten neuvo kävi! Lankana DropsMuskat tummanruskea (nro75), on muuten kiva ja sujuva lanka virkata!

Täällä alkuperäinen päivitys kolmen vuoden takaa

Sukkaprojekti osa 1 ja lisää tilkkuja

Koska joka talveksi pitää saada ihanat uudet villasukat jalkaan tarvitsi niitä tai ei, keksimme lasten kanssa hauskan projektin! Jokainen lapsi saa itse suunnitella sukkansa ja minä vain neulon ne. Tässä siis ensimmäinen aikaansaannos: Ellin sukat

Neuloin kaksinkertaisen kantapään, jotta olisi hieman kestävämpi. Langat Nalle- tai Wool-lankaa.

Ja kiitos Riina uusista tilkuista! Nyt alkaa peitto saada jo väriä itseensä! Ihanaa!!!! Edellisessä postauksessa twitterpeittohaasteen ohjeet - Ajattelin, että osallistujien kanssa voisin järjestää arvonnan palkinnoksi, kun peitto on valmis :) Ja jokaisen osallistujan nimi (ja blogi tai twitternimi jos sellainen on) kirjoitetaan korttiin saajalle sekä tänne blogiin. 

Villahousut ja tilkkuja

Nyt saa talvi tulla! Nämä villahousut aloitin jo viime talvena ja nyt sain valmiiksi. Olen ennenkin tehnyt kahdet samalla mallilla, mutta ohuemmasta villalangasta, nyt tein ilman ohjetta edellisistä mallia katsoen Seitsemästä veljeksestä. Oli siis sutjakkaa neuloa. 4-vuotiaalle sai jo neuloa lahkeeseen pituutta :) Pyllyn kohdall on perinteinen edestakaisin neulottu korotus ja ennen lahkeita lisätty silmukoita ja lahkeessa taas kavennettu. Ennen resoria olisi pitänyt kaventaa vielä muutama silmukka, että lahkeen resori olisi ollut kapeampi, mutta onpa nyt sellainen kuin on! Pakkassäille tervetuloa! Villasukat on puikoilla, niistä seuraavaksi!

Ja Twitterpeittohaaste on saanut ensimmäiset jonkun muun kuin minun tilkut: Kiitos Jonna!!!! 

Ihanaa peittomaniaa alkaa olla ilmassa!

Eli Twitterpeittohaaste on saanut nimensä, kun sain twitterissä sata seuraajaa viime syksynä täyteen ja silloin juhlistin sitä sadan tilkun tilkkupeitolla. Halusin antaa peiton hyväntekeväisyyteen, mutta arkiseen iloon. Edellisen sai vapaaehtoistyössä koko ikänsä viettänyt yksinhuoltajaäiti. Tämän syksyn peiton saa vakavasti sairastunut kolmen lapsen äiti. Ideana siis, että kaikki kenellä on aikaa voi neuloa tai virkata 15cm x 15cm tilkun ja lähettää sen minulle (Salavakatu 20, 15320 Lahti)

En tiedä olisiko liian suuri pala haukata, jos tavoitteeksi asettaa peitto jouluksi valmiiksi. Ja nyt tästä alkaa muodostua jo perinne, joten taidan ryhtyä tähän joka syksy! Eiköhän arkeen iloa kaipaavia tästä maailmasta löydy joka syksyksi.....  

Pienelle pipo ja twitterpeittoon tilkut!

Olen innostunut palmikoista, kun nyt olen niitä oppinut neulomaan. Pipoja on mukava ja nopea tehdä ja joululahjoiksi näitä tekisi mieli neuloa enemmänkin - hmmmm - riittäisiköhän aika uuden työn ja neljän lapsen kanssa ;) 

Ja tässä minun ensimmäiset tilkut twitterpeittohaasteeseen! Ja ilahtuneena voin todeta, että neljältä ihmiseltä olen jo saamassa tilkkuja, olen niin innoissani että millainen tästä peitosta mahtaakaan tulla! Täällä ensimmäinen postaus peitosta. Eli jos sinulla on aikaa neuloa tai virkata 15cm x 15 cm tilkku tai tilkkuja niin lähetä minulle ja kasaan niistä peiton arkea ilahduttamaan lahjaksi sitä tarvitsevalle. Yhdessä saa paljon iloa aikaan!

Verho ikkunassa!

Kahden ja puolen vuoden asumisen jälkeen meillä oli lopputarkastus ja sen kunniaksi sain ommeltua verhot ikkunaan! Toinen Tuvan verhoista on vielä kesken, mutta olen niin onnellinen verhoista, että oli pakko jo julkaista kuvaa täällä :) Idean verhoihin sain Alestalon kangaskaupasta. Meillä on kovin pimeä tupa pienien ikkunoiden ja jylhän kalliomaiseman vuoksi, joten kuvien laatu ei ole mitä parhain. Mutta tunnelma sitäkin lämpimämpi!

Verhotankona heinäseipäät, hyllynä kelopuun pätkät ja keittiönpöydällä pala kesää jäljellä. Keittiön pöydän päädyssä on vanhaan emalikakkuvuokaan istutettu kukka ja näin kuvasta katsoen sopii takan peltiin ja keittiön rosteriin ja kaappien ovivetimiin. Kuvasta näkee oman tuvan niin eri silmin: Mies ihmetteli kenen koti mahtaa olla kuvassa, kun leluja ym ei näy yhtään!

Ompelu ja uusi twitterpeittohaaste!

Hei kaikki pitkästä aikaa!

Kesä on mennyt hurjaa vauhtia pihahommissa ja monta käsityötä on puikoilla ja kesken! Eilen aloitin Kotipyhäkoulun pitämisen ja lapsia varten ompelin vanhasta patjasta istuinalusia. Samalla myös työstin jumppavaate-/kauppakassin nopealla tempolla. 

Ja erittäin iloisena ilmoitan uuden Twitterpeittohaasteen alkaneeksi! 

Ideana siis, että olen saanut Twitterissä 200 seuraajaa täyteen ja haluan haastaa teidät yhteiseen tilkkupeittoprojektiin. Viimeksi peitto saatiin kasaan, kun olin saanut sata seuraajaa ja yritin sataa tilkkua kalastella kasaan. Lopulta saimmekin yhteistyöllä Twitterpeiton valmiiksi ja sen sai Rintasyövän sairastanut henkilö ja nyt ajattelin Saajaksi perheenäitiä, joka tasapainoilee vakavan sairauden ja perheen välimaastossa. Eli tehdään yhdessä tilkkupeitto arjen iloksi!

Eli virkkaa tai neulo 15cm x 15cm tilkku tai useampi ja 

lähetä se/ne minulle (Salavakatu 20, 15320 Lahti). Kun tilkkuja on tarpeeksi, kasaan ne peitoksi. Joululahjaksi olisi hyvä tavoite! Yhdistän tilkut tällä kertaa kirkkaan valkoisella langalla, joten jokaisessa tilkussa voisi olla ripaus valkoista. Viimeksi isoäidin neliöitä oli selvästi eniten, mutta tilkku saa olla tekijänsä näköinen ja värinen! Täällä edellinen valmis peitto.

Tällä kertaa itse teen tilkun rauhallisista väreistä. 

Taustakangas paljastaa seuraavaa postausta: Olohuoneen verhot alkavat olla valmiit :)

Ja lisäyksenä klo 22 postaukseen, että sattumalta tämä #twitterpeittohaaste 200 lukijan juhlaa twitterissä on myös 200 postauksen juhlaa täällä blogissani! Hauska sattuma!

Kalastajalle talvipipo

Aiemmin neuloin Kalamiehelle tällaisen pipon. Mutta luulen, ettei pipo ole ollut kovin ahkerassa käytössä, sillä itse en ainakaan siihen ollut yhtään tyytyväinen. Mutta nyt Kalamies täytti pyöreitä vuosia ja neuloin todellisen Kalamiehen pipon. Olen ihaillut tämän kaltaisia useammassakin blogissa ja idea on hauska. Kalastajan pään näyttää syöneen kala :) Eli valkoinen pitsireuna on hampaat, rullaantunut reuna huulet ja pyrstön muovailin inspiraatiosta. Olen nähnyt näitä eri kuvioilla, jossain oli muistaakseni palmikkoneuleella suomualue neulottu, mutta minä tein makkarakalan :) Kiire tuli taas tätä neuloessa, koska kaksi päivää sitten purin melkein koko kalan ja tein uudestaan. Vieläkin tekisin evät yksoikeinyksnurin samanlailla kuin pysrtönkin, mutat sitä ei ollut aikaa korjata. Pyrstöä kavensin aina sinisillä kierroksilla, jotta makkarat jäisivät makkaroiksi. Positiivista oli, että pipo oli saajalle sopiva!

Poikani suostui malliksi, jotta pystön löysyys näkyy. Helteellä neuloessa muistaa taas miksi neuloosi iskee usein vasta syksyllä :)

Pienimmän kummitytön mekko

Pienin kummityttömme on kymmenkuinen ihana rakkauspakkaus. Omilla tytöillä ollut kangasmekko on ollut kovassa käytössä, joten otin siitä kaavan ja anopilta saaduista kankaista syntyi kesäinen Suomitytön mekko :) Tai retromekko :) 

Ja mekko onnistui sen verran hyvin, että ajattelin tekeväni omille tytöillenikin samalla mallilla. Sain vielä ompeluohjeet naapurin oikealta ompelijalta, joten pieleen ei voinut tällä kertaa mennä. Ompelujärjestys oli fiksu ja napinläpien alle kankaanpala vahvistamaan niitä. 

Kunnes.....

....napinlävet ompelin kahteen kertaan. Se ei sinänsä ollut ongelma, kun sain vain purettua rumat pois. En muista milloin viimeksi olen napinläpiä ommellut. Ja sain taas pitkästä aikaa ommella Kesätuulia- merkin paikoilleen. Ompelin sen kuitenkin piiloonvuorikankaaseen. Mutta silittäessä mekkoa huomasin taskun alareunan ompeleen jostain syystä katkenneen, joten ommel piti korjata. No ompelukonehan ei riemastunut tästä korjauksesta sen enempää kuin minäkään ja pakki jäi jumiin. No jouduin purkamaan taskua hieman enemmän auki ja räpelsin jumiutuneen nappulan auki. Uudella yrittämällä hölmönä laitoin pakin uudelleen päälle ja se jumiutui niin etten saanut sitä enää toimimaan ollenkaan. Yritin ommella taskun vielä peruuttamalla, mutta tikki oli tiheää ja epäsiistiä eli jumissa oli ja pysyi. Lopputuloksen, taskuttoman mekon vielä kestän, mutta ....

.....Olohuoneessamme roikkuu Heman- verho ja en saa rikkinäisellä koneella ommeltua oikeita verhoja sen paikalle - kääk!!!! Mieheni ripusti verhon ikkunaan, kun kaivoimme anoppilassa kyseisiä mekkokankaita ja miehen vanhoja vaatteita ja tavaroita. Säästimme mitä koimme hyväksi ja kankaita tulen vielä käyttämään, mutta myös mieheni ja poikamme säästivät "aarteita" kellarista. Tämän Heman-verhon piti mennä poikamme huoneeseen, mutta eräänä aamuna kun heräsin, se roikkui olohuoneen ikkunassa.... Ja roikkuu kuulemma siihen asti, kunnes "oikea" verho valmistuu. Keittiön verhon olen saanut jo valmiiksi, mutta tänne kuvaan ne vasta kun olohuoneessakin on verho. Ostin kankaat jo ennen kuopuksen syntymää, eli puolitoista vuotta sitten. Että toisaalta verhoa sopii jo odottaa, mutta tuo Heman-verho on ihan kamala!!!!! Mutta jos ompelukone on rikki, niin......

Kesämatto

Meillä oli viime viikolla suurprojeksi. Siivosimme kaikki kolme vaatehuonetta uusiksi ja vielä olisi yksi kaapisto väliveljen huoneessa siivousta vaille. Siivotessa huomaa kummasti tavarapaljouden, varsinkin kun kaikkien kolmen vaatehuoneen vaatteet ja rojut olivat yhtä aikaa lattialla. Otin sitten projektiksi virkata jotakin kivaa jäljellä olevista trikookuteista ja tällainen tuli punasen ja valkoisen jämistä :) Afrikan kukkaa mukaillen, olen iloinen lopputuloksesta. Vain kerran piti purkaa, kun meinasi mennä rullalle. Ja viimeisellä piparireunakierroksella jännitin riittääkö valkoinen kude. Ja se riitti! Maton reunassa näkyy päättelemätön kuteen pää, se riitti juuri ja juuri :)

Edellisen kesämaton kohtalo muuttui heti valmistumista seuraavana päivänä, kun teltta meni rikki. Eli nyt on kuistilla sinistä ja punaista, kirkkaita värejä kesämatoiksi - ihan kuin mökillä olisi :) Mutta tällä mallilla tulisi kivoja vessanmattoja....