Pitkään tuunattu neuletakki

Tämä vaaleanpunainen neulos oli alunperin minun tunika. Alaresori oli rinnanalusresori ja hihat olivat tuollaiset lyhyet. Olen aloittanut projektin kauan sitten ja kuva alkuperäisestä tunikasta on jo kadonnut. Ruusukangas on uutta ja kaavaan katsoin mallia tytön kaupasta ostetusta villatakista. Ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen!

Aluksi hankaluuksia aiheutti kaulus. Oli vaikea ommella puuvillakangasta joustavaan vanhaan neulekankaaseen. Lopulta päädyin kuminauhaan, joka tasasi kauluksen rypytyksen. Toinen hankaluus oli hihansuut. Ensin meinasin tehdä napilliset, mutta käytäntö oli helpompi kuminauhoin. Hihat olivat yllättävän helppo ommella ja napitkin menivät paikoilleen sukkelasti yhdessä illassa. Napinlävistä ei tarvitse edes puhua... ne aiheuttivat harmaita hiuksia... 

Mutta lopputulos tyydytti sekä minua että tytärtä! Oikea ompelija ei ehkä yhdistäisi näin erilaisia kankaita, mutta tästä tuli hyvä. Puuvillakangas tukevoittaa hieman lörpähtänyttä neulosta. 

Napitkin ovat kierrätettyjä, peräisin yhdestä aikanaan pojille kirpparilta ostetusta paidasta. Alaresorin vain siksakkasin, niin näyttää yhtä rosoiselta kuin työn tekijäkin :)

Mutta tämä tyytyväinen tuunausprojekti innostaa tekemään lisää - minulla on säästössä vanhoja vaatteita muitakin - katsotaan mitä niistä kehkeytyy! Suunnitteilla ainakin hellemekko!

Kevättä ilmassa

Tupakeittiö sai kevätilmettä, kun jatkoin tablettiprojektia. Virkatut tabletit ovat hitaampia valmistaa kuin nämä. Joten näitä valmistui heti kuusi kappaletta ja tyynynpäälliset samaan tyyliin. Tyynynpäällisiä olen suunnitellut kauan, jotta sain sopivat kirpparilta hankittuun uudelleen päällystettyyn tuoliin. 

Samalla kun ompelin näitä, myös jälkikasvulla oli luovaa ja  kesäistä puuhaa: Leikkivät uimaretkeä, joka sisälsi neljä majaa, kolme laukullista leikkiruokaa ja uimahyppyjä. Voitte vaan kuvitella kuinka luovan näköistä meillä olikaan ennen kuvauksia! Harmi, että käskin siivota uimamaailman ennen kuvanottamista.

Tyynynpäälliset ompelin kuten naapurin ompelija neuvoi: ilman vetoketjuja ym kommervenkkejä, kangas kolmeen osaan ja tyyny vaan pujotetaan sisään. Ilmettä sai pitsillä ja yhdistäen kaksi kangasta. Tabletteihinkin suunnittelin alunperin pitsiraitaa, mutta sen jätin pois, koska pitsiset kupinaluset ovat ahkerassa käytössä. Tässä vielä yleisilme olkkarista; todella oudolla asettelulla lattian ja vinon kaihtimen kera :)

Ja twitterpeittohaaste on loppusuoralla!

Kiitos Eeva viimeisimmistä tilkuista! Ensi viikko aikaa vielä neuloa tai virkata minulle tilkku. Tilkkuja on nyt kasassa alle 90kpl, ensi viikolla tiedän saavani vielä pari lisää eli viikon päästä aloitan kasaamisen. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, kasaan peiton lilalla langalla, niin työ on saajansa näköinen. Tai oikeasti kyllä tekijöidensä näköinen. Mutta täällä alkuperäinen postaus aiheesta ja siellä linkki myös edelliseen peittoon. Ja mielessä on jo uusi haaste, joka liittyy projektiin, jonka päättelen tänään. Eli hauska kevät tulossa! Nyt on pitkästä aikaa hetkiä, jolloin ehtii tehdä käsitöitä ja huomaan että ajatusten saatua tilaa, on ideoita taas pää täynnä :) Toivottavasti ehdin toteuttaa niistä edes osan! Mutta kiva ehtiä siis tänne blogimaailmaan taas hieman useammin! 

Verho ikkunassa!

Kahden ja puolen vuoden asumisen jälkeen meillä oli lopputarkastus ja sen kunniaksi sain ommeltua verhot ikkunaan! Toinen Tuvan verhoista on vielä kesken, mutta olen niin onnellinen verhoista, että oli pakko jo julkaista kuvaa täällä :) Idean verhoihin sain Alestalon kangaskaupasta. Meillä on kovin pimeä tupa pienien ikkunoiden ja jylhän kalliomaiseman vuoksi, joten kuvien laatu ei ole mitä parhain. Mutta tunnelma sitäkin lämpimämpi!

Verhotankona heinäseipäät, hyllynä kelopuun pätkät ja keittiönpöydällä pala kesää jäljellä. Keittiön pöydän päädyssä on vanhaan emalikakkuvuokaan istutettu kukka ja näin kuvasta katsoen sopii takan peltiin ja keittiön rosteriin ja kaappien ovivetimiin. Kuvasta näkee oman tuvan niin eri silmin: Mies ihmetteli kenen koti mahtaa olla kuvassa, kun leluja ym ei näy yhtään!

Pikapikaiset pöytäliinanpainot ja haaste

Viime vuonna jo suunnittelin virkkaavani pöytäliinan painot, mutta vieläkään en sitä tehnyt. Ja nyt pöytäliina hulmusi tuulessa, eli eikun ompelukoneelle. Ja simsalabim, olen tyytyväinen näihin, vaikka ompelukoneen jälki onkin näkyvissä pikaisen toteutuksen vuoksi. Mutta jotkut asiat on vaan parempi tehdä kuin suunnitella :) Mies yritti heti saada minut ompelemaan uutta grillinsuojaa :)

Ja sain haasteen  Iloa itse tehden-blogista. Haasteet ovat mukavia, kun niitä saa tarpeeksi harvoin ja niissä on ytimekkäät kysymykset. Tämän haasteen idea on seuraava:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2. Haastetun pitää vastata 11 kysymykseen haastetuille

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille

4. Haastetun tulee haastaa 11 uutta blogia, joissa alle 200 lukijaa ja kertoa ne blogissa 

Itse yksinkertaista tätä hieman:

Ja tässä kysymykset joita sain:

1. Kaksi asiaa, joita ottaisit mukaan autiolle saarelle

Suklaalevy ja keskeneräinen virkkaus

2. Polkupyörä vai auto?

Haluaisin vastata polkupyörä, mutta auto voitta useammin

3. Matkusteletko mielummin kotimaassa vai ulkomailla?

Ehkä kotimaassa, Lappiin olisi mukava matkustaa

4. Ihanne asuinympäristösi, kaupungissa vai maalla? 

Maalla!!!!

5. Mistä iloitset?

Ilo on pienissä asioissa: Lasten  hymyistä, kasvien versoista ja käsityön valmiiksi saamisesta

6.Mistä ärsyynnyt?

Väsyneenä turhasta esim maidon kaatumisesta, mutta maailman tasolla ärsyttää ihmisten pinnallisuus

7. Tunne vai järki? 

Varmaankin tunne

8. Minkälaisista elokuvista pidät? 

Katson vähän elokuvia, mutta varmaan pidän elämänkerrallisista tunteiden ja perheiden kuvauksista

9. Lempiruokasi? 

Varmaan perunamuussi ja nakkikastike 

Tai joku hyvä salaatti

Ja suklaaleivonaiset

10. Aamu- vai iltaihminen?

Ehdottomasti aamu!

11. Kaukaisin paikka, jossa olet käynyt?

Etelä-Italiassa mieheni tädin luona vuoristossa

Ja nyt piti keksiä 11 kysymystä itselle ja haastetuille, mutta helpotan asiaa, että kerron itse 

11 arkipäivään liittyvää sanaa itsestäni 

ja niin pyydän myös haastettuja tekemään:

Eli 11 sanaa, jotka kertovat jotain elämästäni:

 Ruusupenkki, kasvihuone, versoavat kurkuntaimet, helmililjat, lapset, virkkuukoukku, lankakerä, pyykkikasa, imuri, kahvikuppi ja suklaapala

Eli haastan pari mukavaa blogia kertomaan 11 arkipäiviin liittyvää sanaa itsestään:

Aavan nurkka

Tee-se-itse-siskokset

Ilo elää

Kudonnasta kortteihin

Ryytimaan Minna

Täällä ollaan

Kädentaitojen ihmeet

Ja en loukkaannu, vaikka haastettavat eivät tällä kertaa jaksaisi ottaa haastetta vastaan! 

Mukavaa vappua kaikille lukijoille!

Superhauska kirpparilöydön tuunaus

Kirpparilla oli kolmella eurolla nuken sitteri. Edellinen merirosvokangas pitsin kera ei kuitenkaan ihan ollut mieleen, joten ulkoasu sai vaihtua :) Vanha pitsi ja vyö saivat jatkaa elämäänsä uuden kankaan kaverina ja sitteristä tuli hienompi kuin osasin kuvitella! Kirpparit/kierrätys on loistojuttu, sillä toisen romu on toisen aarre! Ja tämä oli kyllä tyttöjen mieleen! 

Löysin myös maailman kauneimmat kahvikupit ;) Ja kahdellakin kirpparilla oli virkattu lasinalusia lasiympyröihin, eli virkattu lasinalunen oli jämäkämpi, kun sisällä oli pyöreä lasi. Kiva idea!

Legopussi ja simsalabim! - Legot on poissa lattialta

Tämä projekti on mieheni alulle laittama - kuuli työkaveriltaan tällaisesta ideasta. Samaan aikaan painin Duplojen keräämisen kanssa pari vuotta sitten ollessani perhepäivähoitajana. Eli tämä idea on muhinut pitkään ja nyt meillä on jo pikkulegojakin enemmän kuin tarpeeksi. Mutta muhimisen tuotos on tässä! Ja parasta tässä on vanhojen lakanoiden hyötykäyttö! Loppulakanoille on vielä pari ideaa, mutta niistä joskus.... Mutta miten voi paremmin hyödyntää jo olemassaolevaa materiaalia! Tämä oli vähän samanlainen projekti kuin dinosaurusmaailma. Löytyvistä kankaista tuikitarpeellinen lapsia miellyttävä sisutusesine. (joka näyttää ehkä "hieman" lapsen ompelemalta...) Olen joskus nähnyt tutkimustuloksen, johon oli kysytty lapsilta millä väreillä he olisivat sisustaneet huoneensa. Lapset vastasivat kirkkaita värejä - eli ei valkoista eikä pastellisävyjä! Eli tämä käsityö on sinänsä melko lapsiystävällinen! Aikaisemmin olen tehnyt tällaisen lelupussin (istuintyyny) ja trikookudekoreja leluille.

 Eli tässä parin vuoden suunnittelun tulos:

Legopussi

Mieheni kanssa vedimme avioliitossamme yhtä köyttä ja pyöritimme pussiin vanhanajan nyörin :)

Ja reunaan ompelukoneesta hauskan tikkauksen.

Eli pussin idea on tämä:

Aukinaisena pussista on helppo ottaa ja helppo kerätä legot.

Pussin päällä voi vaikka leikkiä, levittämättä niitä koko taloon.

Legopussiin on nopea heittää legot takaisin ja 

sulkea pussi vetämällä nyöristä.

Ja Tadaa!!! Legot on kauniisti pois lattialta. 

Pussin kuvat osui hauskasti paikalleen. En suunnitellut niitä niin tarkkaan ja hauskasti näkyyt päät ja teksti :) Pussia voi kuvata monin sanoin: hauska, ruma, hieno, käytännöllinen, hyödyllinen, upea innovaatio, retro, ekologinen jne.... Mutta minä sanon parempi kuin suunnittelin!

Twitterpeittohaasteeseen

olen saanut jo tilkun postissa! Miten kiva oli avata kuori ja saada eka tilkku käsiin! Eli nyt haastan teitä lisää mukaan projektiin! Eli olen saanut twitteriin sata (nyt jo yli) seuraajaa ja päätin juhlistaa sitä seuraajien näköisellä tilkkupeitolla, jonka saaja alkaa jo hahmottua - mutta annan sen peiton sitä tarvitsevalle/tarvitseville. Eli tavoitteena sata tilkkua, muutama vielä uupuu ;) Lähdehän mukaan! 

Ei pöllömpi pöllölamppu

Lastenhuoneessa oli ennen Ikean paperipallovalaisin ja se oli ihan sopivan huomaamaton. Mutta sitten löysin kirpparilta ihan vahingossa todella ihanan lampunvarjostimen. Alkuperäinen tarkoitus oli vaihtaa vain vihreät nauhat pitsiin, mutta lampun kangas haisi pesusta ja tuuletuksesta huolimatta niin pahalle, että oli pakko vaihtaa kangaskin. Vaikka lapset kankaassa olivat surumielisen näköisiä, tykkäsin siitä kovasti. Tuolla yläsängyssä on päiväpeittona "ihmispeitto" (lapset keksivät tuon nimen), joka on kovin samanlainen kuosi. Mutta pakon edessä lampusta tuli nyt pöllölamppu. Mietin myös pinkkiä pilkkukangasta, mutta pöllökangas vei nyt voiton. 

Alkuperäinen kangas oli nauloilla kiinni ja pöllökangas on vaan pingotettu varjostimen ympärille. Ja suureksi onneksi mitään vippaskonsteja ei kiinnittämiseen tarvittu, sillä lampun kiinntyssysteemi oli juuri sopiva varjostimen reikään. Hellpoa ja nopeaa! Ja lapsetkin olivat iloisia uudesta lampusta: "Hei se on samaa pöllöä, äiti hieno!" Parempaa palautetta ei voinut saada :)

Ja arvontaan on enää pari päivää!!!!! 

Ja niistä keskeneräisistä töistä on vielä aika monta kesken.... 

Ennen

Dinomaailma

Tässä ehkäpä yksi hassuimmista käsitöistä, joita olen tehnyt! 

DINOMAAILMA, 

joka on tehty vanhoista vaatteista. Ajatus tähän syntyi jouluna, kun keskimmäinen sai lahjaksi muovisen dinomaailman, jossa oli dinosauruksia ihan hirveä määrä. Dinosaurukset eivät mahtuneet muovivuorelle, joten jatkopala oli ehdottomasti tarpeen. Alkuperäinen ajatus oli itse tehty automatto rikkoutuneen tilalle, mutta tämä meni nyt sen edelle. Enkä ole automattoakaan kuopannut. Tähän olen käyttänyt siis yhden mekon, kolme paitaa ja kahdet gollegehousut, sekä kukkuloiden sisään muutaman kirpparille kuuluneen t-paidan. Kun maailma oli ommeltu, piti saada tikattua maailma kasaan ja lapsilla oli asiasta oma visio: Kaloja, dinosaurusten jälkiä, kukkia ja pesä. Tämän maailman ei ollut tarkoitus siis olla huolitellun ja kauniin näköinen, vaan repaleinen ja rouhea. Alimmassa kuvassa näkyy lasten suunnitelmat. Tätä maailmaa on ommeltu koko kevät ja lapset ovat leikkineet sillä jo keskeneräisenä, joten tämä on varmasti lasten mieleen, vaikka ei kaikkia sisustuksellisia kriteerejä täytäkään :) Itselleni oli mukavaa kirjoa käsin kukat ja pari kalaa, ja hankalinta tikata kuvioita ompelukoneella. Onneksi keksin, että koneessa on siksak ja pakki :D Mutta täytyy sanoa, että hatunnosto heille, joiden koneella ommeltu tikkausjälki on kaunista ja kone tottelee "kuviokäskyjä". Pääasia, että lapset olivat ihan superinnoissaan ja lelut jäivät odottamaan aamua!

Kivikko

Kukkulan juurella kukkaset ja "siksak"pesä

Hai ja valas

Lasten suunnitelmat

Pitkästä aikaa pientä valmista!

Viime viikkoina on kädet olleet ihan täynnä töitä, mutta mitään ei silti ole tullut valmiiksi. Tänään nautittiin ihanasta ulkoilusäästä makkaraa paistaen. Nähtiin jo valkovuokkojakin! Olen virkannut alunperin joululahjaksi tarkoitettua pitsiliinaa valmiiksi, ja sen viimeiset kerrokset ovat kuin toffeeta. Vaikka kuinka virkkaa, valmista ei meinaa tulla millään! On kumma juttu, kun on niiiiin pieni liina ja niiiin suuri työ :) Samoin keskeneräiset torkkupeitto ja villamatto taitavat jäädä syksyä odottelemaan.... Äsken jatkoin yhden tilkkutyön ompelua ja sain jotain pientäkin valmiiksi: 

Nämä ovat maailman nopeimmat ja helpoimmat tyynynpäälliset! Miehen vanhoista kauluspaidoista leikkasin vain tyynyn kokoiset palat keskeltä ja ei tarvitse ommella napinläpiä tai vetoketjuja, kun napitus on jo valmiiksi! Näitä tein myös jouluksi Marimekon Jokapoikapaidoista. Toinen tyynyistä on olohuoneen sohvalle ja toinen Esikon sängylle. Ja pitää vielä lisätä, että sen verran löytyy mummoa minustakin, että säästin loput paitojen napit hihoista ja kauluksen kohdalta, jos vaikka joskus sattuu tarvitsemaan ;) Vaikka invemtaario pitäisi kaappeihin täällä huushollissa tehdä! Katsoin tällä viikolla Sisustusarkkitehti Marko Paanasen ja hän totesi ohjelmassaan: "Paras tapa sisustaa koti uudestaan, on siivota." Aika hyvä lausahdus....

Kiitos Sokeri Kukka! Minulla on 50 lukijaa täynnä! Ja kaksivuotissynttärit lähestyy ensi viikolla, niin pitää keksiä jotakin mukavaa teille lukijoille :) Ja vaikka en ole nyt ehtinyt omaa blogiani päivittää, olen mielenkiinnolla seurannut teidän töitänne! Ihania käsitöitä olette tehneet kevään aikana!

Tänään voisin yrittää virkata sen puolikierrosta vajaan pitsiliinan valmiiksi. Liinan nimi on Valkovuokko, joten johan sen pitäisikin valmistua :)

Maaliskuisia pieniä lahjoja

Nyt keväällä tosiaan merkkipäiviä riittää ja tässä muutama pieni lahja pääsiäisen tienoolta. 

5-vuotiaamme sai lahjaksi Supermarion "tähtiystävän", joka on ommeltu vanhasta lakanasta ja silmät ovat gollegehousuista. Poika oli iloinen avatessaan paketin ja minä tietenkin kerroin pojalle hienosta kierrätysajatuksesta kankaiden suhteen ja poikapa siihen totesi napakasti: "Etkö äiti ymmärrä, että kaupastakin saa ostaa kankaita?! Gollegehousuista silmät, hö!"

Ja tässä nimpparilahja rakkaalle miehelleni: omakuvakirjanmerkki. Ihan höpsö lahja sinänsä, mutta tarpeellinen ja joka silmukka on virkattu rakkaudella <4 (sydämessä nelonen kolmosen sijaan, koska meillä on neljä lasta...) Jalat ovat miehellä kippurassa, mutta sehän kuuluu asiaan, koska mieheni juoksee koko ajan ja joka paikkaan. Juoksee tosiaan niin paljon, että lapsillamme ei ole aina käsitystä millaisia matkoja kuljetaan autolla ja millaisia jalan. Välillä tulee hämmentäviä tilanteita, kun lapset kysyvät "Voinko jäädä kyydistä pois ja juosta loppumatkan" tai "Mennäänkö koko perhe juosten mummille ja ukille?" (jonne on 20km....)

 Ja tässä vielä yksi kirjanmerkki seurakunnan työntekijälle 60v. lahjaksi, harmaana aika tyylikäs.

Kevään prinsessoille hameita

Keväälle osuu omien tyttäreiden synttäreiden lisäksi myös kummityttöjen synttärit ja olisi ihanaa ehtiä kaikille ompelemaan tyllihameet. Oma tytär täytti juuri kolme vuotta ja pinkki hame oli hänelle ja vaaleampi hame on viisi vuotta täyttävälle kummitytölle. Tyllihameen ompelu oli vaikeampaa kuin luulin; en tiedä oliko vika ompelutaidoissani vai oletinko pumpulimaailmassani ompelun olevan nopeaa. Mutta purkaminen kannatti taas kerran, sillä lopputuloksesta tuli hyvä :) Ja nyt kaikki tätä lukevat varmaan miettivät, että mikähän tuossa nyt niin vaikeaa oli. Sitä mietin nyt itsekin. 

Alimmainen kuva kaavakuva hameista. Pinkissä on tyllikerrokset ommeltu siksakilla tylliin, joka on yhtä aikaa ommeltu kankaan kera resoriin. Ja vaaleammassa on joka toinen kerros kangasta ja joka toinen kerros tylliä. Kangas on aina kaksin kerroin ja tylli yksinkerroin. Ja sain pitkästä aikaa ommella Kesätuulia-merkit paikoilleen :)

Nakupöllöilyä

Tyttäreni juoksi muutama päivä sitten pikkupöksyissään ja huusi mennessään olevansa nakupöllö. Se oli minusta maailman mainioin sana siihen hetkeen lapsesta, joka ei suostu pukemaan mekkoa päälleen :)

Mutta tässä Padilla kuvattuna kirkkaassa auringonpaisteessa lasten huoneeseen valmistunut valelaskoskappa. Pahoittelen huonoa kuvan laatua, mutta en millään onnistunut tuossa valossa saamaan parempaa (ihana kevät silti on...). Kuvassa verho näyttää pienitöiseltä, mutta näissä käsissä tämä oli hurjan suuritöinen. Vaahvuuksiini ei kuulu hidas kaasujalka eikä tarkat mitat, joten purin jokaisen sauman ehkä kolme kertaa, mutta nyt verho on onnellisesti ikkunassa, vain rusetit puuttuvat nauhojen päistä :) Verhotankojen laittaminen vaati avioliitoltamme taas vastamäestä selviytymistä, mutta nyt saa taas lasketella hetken avioliiton myötämäkeä, kun verhot koristaa ikkunaa :) Kaikki käden työt eivät vain suju yhtä sukkelaan. 

Karmean pitkästä selityksestä huolimatta olen erittäin tyytväinen aikaansaannokseeni :) Verho on 60cm korkea, ja yksi laskos 10cm korkea. Jokainen laskos on ommeltu erikseen (A). Laskokset olisi voinut ommella myös samaan saumaan (B), mutta siihen olisi mennyt enemmän kangasta. Onneksi naapurin rouva on ammatiltaan ompelija, niin tämä lopputulos on virkkuukoukkukädelle kiitettävä!