Tyttäreni juoksi muutama päivä sitten pikkupöksyissään ja huusi mennessään olevansa nakupöllö. Se oli minusta maailman mainioin sana siihen hetkeen lapsesta, joka ei suostu pukemaan mekkoa päälleen :)
Mutta tässä Padilla kuvattuna kirkkaassa auringonpaisteessa lasten huoneeseen valmistunut valelaskoskappa. Pahoittelen huonoa kuvan laatua, mutta en millään onnistunut tuossa valossa saamaan parempaa (ihana kevät silti on...). Kuvassa verho näyttää pienitöiseltä, mutta näissä käsissä tämä oli hurjan suuritöinen. Vaahvuuksiini ei kuulu hidas kaasujalka eikä tarkat mitat, joten purin jokaisen sauman ehkä kolme kertaa, mutta nyt verho on onnellisesti ikkunassa, vain rusetit puuttuvat nauhojen päistä :) Verhotankojen laittaminen vaati avioliitoltamme taas vastamäestä selviytymistä, mutta nyt saa taas lasketella hetken avioliiton myötämäkeä, kun verhot koristaa ikkunaa :) Kaikki käden työt eivät vain suju yhtä sukkelaan.
Karmean pitkästä selityksestä huolimatta olen erittäin tyytväinen aikaansaannokseeni :) Verho on 60cm korkea, ja yksi laskos 10cm korkea. Jokainen laskos on ommeltu erikseen (A). Laskokset olisi voinut ommella myös samaan saumaan (B), mutta siihen olisi mennyt enemmän kangasta. Onneksi naapurin rouva on ammatiltaan ompelija, niin tämä lopputulos on virkkuukoukkukädelle kiitettävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti