Niiiin Ihanaa pitsiä!!!!

Jos se ei nyt vielä ole blogista selvinnyt, niin pidän kierrätyksestä, vanhoista tavaroista ja kirppareista. Vanhoilla tavaroilla on aina oma tarinansa takanaan ja se lisää niiden arvokkuutta. Nämä ihanat liinat olen löytänyt kirppareilta, kiitos vaan niiden virkkaajille!

Minusta löytyy sisäinen mummelimammeli, joka saa minut suojaamaan pöytiä, joten pitsiliinat ovat ahkerassa käytössä. Olen viehtynyt pöytätabletteihin, mukinalusiin ja kaikkiin liinoihin esimerkiksi mehukannujen alla. Todellisuus on kuitenkin sekin, että pidän myös lommoista, naarmuista ja elämänjäljistä, kun ovat oikeilla paikoillaan. Siksi en hinkannut tv-tasoa kuvauksia varten putipuhtaaksi.... 

Ja tästä kuvasta blogiani tarkkaan lukenut huomaa, että virkattu pyöreä tabletti on saanut yhden kaverin :) Taitaa jäädä vaan kahteen näiden tekeminen, sopivat pöytäliinakäyttöön!

Ja kirppariliinojen ja ystävältä saadun joululahjan (joka näkyy seuraavassa postauksessa...) inspiroimana intouduin tekemään uutta tuunausprojektia. Sekin aarre on kirpparilta peräisin ja kaipasi pitsiliinaa koristeeksi. Yritin siis virkata kirpparilta löydetyn liinan mallia, jonka ohje minulla sattui olemaan alla olevassa kirjassa. Liinamallissa olisi ollut sopivasti 12 sakaraa tuunauskohteeseen, mutta liina oli liian pieni. Joten tämä päätyi pöydälle muiden mukaan. Jännittävästä projektista siis seuraavaksi, kun tärkkäys on kuivunut :) 

Virkkasin liinan Novitan virkkauslangalla ja nro 1 koukulla. 

Pitkään tuunattu neuletakki

Tämä vaaleanpunainen neulos oli alunperin minun tunika. Alaresori oli rinnanalusresori ja hihat olivat tuollaiset lyhyet. Olen aloittanut projektin kauan sitten ja kuva alkuperäisestä tunikasta on jo kadonnut. Ruusukangas on uutta ja kaavaan katsoin mallia tytön kaupasta ostetusta villatakista. Ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen!

Aluksi hankaluuksia aiheutti kaulus. Oli vaikea ommella puuvillakangasta joustavaan vanhaan neulekankaaseen. Lopulta päädyin kuminauhaan, joka tasasi kauluksen rypytyksen. Toinen hankaluus oli hihansuut. Ensin meinasin tehdä napilliset, mutta käytäntö oli helpompi kuminauhoin. Hihat olivat yllättävän helppo ommella ja napitkin menivät paikoilleen sukkelasti yhdessä illassa. Napinlävistä ei tarvitse edes puhua... ne aiheuttivat harmaita hiuksia... 

Mutta lopputulos tyydytti sekä minua että tytärtä! Oikea ompelija ei ehkä yhdistäisi näin erilaisia kankaita, mutta tästä tuli hyvä. Puuvillakangas tukevoittaa hieman lörpähtänyttä neulosta. 

Napitkin ovat kierrätettyjä, peräisin yhdestä aikanaan pojille kirpparilta ostetusta paidasta. Alaresorin vain siksakkasin, niin näyttää yhtä rosoiselta kuin työn tekijäkin :)

Mutta tämä tyytyväinen tuunausprojekti innostaa tekemään lisää - minulla on säästössä vanhoja vaatteita muitakin - katsotaan mitä niistä kehkeytyy! Suunnitteilla ainakin hellemekko!

Rattaiden tuunaus osa kaks

Tällaiset pikkurattaat tuntuvat hajoavan heti ensi ralleilla, mutta kun kankaan korjaa, taas kyydissä pääsee vähän matkaa! Toisiin näistä kankaan tuunaus on jo toinen ja toisistakin repesi kangas liitoksistaan. Vaikka kuinka sanoo rattaiden olevan nukkeja varten, aina kyydistä löytyy joku pieni hymyilevä liikkuva aurinko, jota työntää vauhdikkaasti toinen samankokoinen! Meillä on naapurustossa hauska kolmikko kaksivuotiaita ja leikimme melkein päivittäin yhdessä. Rattaat ovat siis kovassa käytössä!

Edellisen korjauksen tein pinnoitetulla liinalla, nyt käytin vain puuvillakangasta. Lenkit tein valmiista nauhoista. Ompelu oli nopeaa ja rattaat saivat uuden ilmeen. Mahdanko saada aikaiseksi korjata myös kolme revennyttä nukkea.... Saapa nähdä! Tuunaus on kuitenkin huippuhauskaa!!!!

Kuvien taustalla vilahtelee muuten peittohaasteen peitto, joka on vain hieman kesken :)

Rätit ja kierrätys ovat iloni

Jos olisin kirjoittanut tämän päivityksen eilen, kun sain ommeltua rätit, olisin kirjoittanut näin:

Olen saanut kevään auringon myötä siivousbuumin ja olen sekä siivonnut kaappeja ja viuhunnut rättien kanssa. Joskus aiemmin kun perimme mieheni mummon vanhaoja pyyhkeitä, sain ajatuksen kestotaloupaperista ja ompelin muutaman rätin vanhoista pyyhkeistä. Loput pyyhkeet kasasin takaisin sekaiseen kaappiin. Rätit ovat olleet käytössä lattianpyyhintään ja ovat kyllä pelastaneet monta tilannetta imukykyisyydessään, mutta tuntuu että ne ovat aina pesussa. Nyt kangaskasa tuli uudelleen vastaan ja totesin unohtaneeni koko pinon! Olen käyttänyt vain paria rättiä ja kaapissa lojuu pinotolkulla samaa ihanaa imukykyistä rättikangasta! Nyt sain ommeltua rätteihin siksakit reunaan, yhteen jopa nauhaa ja pitsiä! Kyllä nyt kelpaa pyyhkiä maitoa ja puuroa lattialta! Nyt varmaan laulelen pyyhkiessäni lattioita, koska kierrätysrätit ovat parasta mitä tiedän!!!! Valkoinen kangas on vielä tuollaista ihanaa vanhaa pehmää harsoa!!!

Mutta koska kirjoitan tätä vasta nyt sunnuntaina, voin todeta, että laulaminen unohtui täysin! Nuorimmaisemme kaatoi kaakaot vauhdilla aamupalalla lattialle ja rätit kyllä viuhuivat. Mutta niin viuhui kiukkukin. Harmitti ihan hirveästi, että piti taas hermostua pienelle. Mutta rätit toimivat kyllä paremmin kuin hyvin! Nuo imee paljon paremmin kuin mitkää kaupan rätit ja on mukava pitää virkatut bamburätit pöydän pyyhkimistä varten ja lattiaa varten omat. Pino rättejä oli korkea, mutta osa räteistä ehti pesuun ennen kuvaa.. Suosittelen siis vanhoja pyyhkeenpalasia lämpimästi muillekin ns. kestotaloupaperiksi! Sitä tuntuu kuluvan niin paljon, että aina on tyhjä rulla telineessä. Ja muutenkin rakastan kierrätysideoita. Vanhoissa tavaroissa on aina mukana tarina! Näitä ripustelen kuivumaan sukkanipsukkaan pesun jälkeen ja taas hyvin pyyhkii! Toivottavasti seuraavan kerran laulankin..... 

Dinomaailma

Tässä ehkäpä yksi hassuimmista käsitöistä, joita olen tehnyt! 

DINOMAAILMA, 

joka on tehty vanhoista vaatteista. Ajatus tähän syntyi jouluna, kun keskimmäinen sai lahjaksi muovisen dinomaailman, jossa oli dinosauruksia ihan hirveä määrä. Dinosaurukset eivät mahtuneet muovivuorelle, joten jatkopala oli ehdottomasti tarpeen. Alkuperäinen ajatus oli itse tehty automatto rikkoutuneen tilalle, mutta tämä meni nyt sen edelle. Enkä ole automattoakaan kuopannut. Tähän olen käyttänyt siis yhden mekon, kolme paitaa ja kahdet gollegehousut, sekä kukkuloiden sisään muutaman kirpparille kuuluneen t-paidan. Kun maailma oli ommeltu, piti saada tikattua maailma kasaan ja lapsilla oli asiasta oma visio: Kaloja, dinosaurusten jälkiä, kukkia ja pesä. Tämän maailman ei ollut tarkoitus siis olla huolitellun ja kauniin näköinen, vaan repaleinen ja rouhea. Alimmassa kuvassa näkyy lasten suunnitelmat. Tätä maailmaa on ommeltu koko kevät ja lapset ovat leikkineet sillä jo keskeneräisenä, joten tämä on varmasti lasten mieleen, vaikka ei kaikkia sisustuksellisia kriteerejä täytäkään :) Itselleni oli mukavaa kirjoa käsin kukat ja pari kalaa, ja hankalinta tikata kuvioita ompelukoneella. Onneksi keksin, että koneessa on siksak ja pakki :D Mutta täytyy sanoa, että hatunnosto heille, joiden koneella ommeltu tikkausjälki on kaunista ja kone tottelee "kuviokäskyjä". Pääasia, että lapset olivat ihan superinnoissaan ja lelut jäivät odottamaan aamua!

Kivikko

Kukkulan juurella kukkaset ja "siksak"pesä

Hai ja valas

Lasten suunnitelmat

Pitkästä aikaa pientä valmista!

Viime viikkoina on kädet olleet ihan täynnä töitä, mutta mitään ei silti ole tullut valmiiksi. Tänään nautittiin ihanasta ulkoilusäästä makkaraa paistaen. Nähtiin jo valkovuokkojakin! Olen virkannut alunperin joululahjaksi tarkoitettua pitsiliinaa valmiiksi, ja sen viimeiset kerrokset ovat kuin toffeeta. Vaikka kuinka virkkaa, valmista ei meinaa tulla millään! On kumma juttu, kun on niiiiin pieni liina ja niiiin suuri työ :) Samoin keskeneräiset torkkupeitto ja villamatto taitavat jäädä syksyä odottelemaan.... Äsken jatkoin yhden tilkkutyön ompelua ja sain jotain pientäkin valmiiksi: 

Nämä ovat maailman nopeimmat ja helpoimmat tyynynpäälliset! Miehen vanhoista kauluspaidoista leikkasin vain tyynyn kokoiset palat keskeltä ja ei tarvitse ommella napinläpiä tai vetoketjuja, kun napitus on jo valmiiksi! Näitä tein myös jouluksi Marimekon Jokapoikapaidoista. Toinen tyynyistä on olohuoneen sohvalle ja toinen Esikon sängylle. Ja pitää vielä lisätä, että sen verran löytyy mummoa minustakin, että säästin loput paitojen napit hihoista ja kauluksen kohdalta, jos vaikka joskus sattuu tarvitsemaan ;) Vaikka invemtaario pitäisi kaappeihin täällä huushollissa tehdä! Katsoin tällä viikolla Sisustusarkkitehti Marko Paanasen ja hän totesi ohjelmassaan: "Paras tapa sisustaa koti uudestaan, on siivota." Aika hyvä lausahdus....

Kiitos Sokeri Kukka! Minulla on 50 lukijaa täynnä! Ja kaksivuotissynttärit lähestyy ensi viikolla, niin pitää keksiä jotakin mukavaa teille lukijoille :) Ja vaikka en ole nyt ehtinyt omaa blogiani päivittää, olen mielenkiinnolla seurannut teidän töitänne! Ihania käsitöitä olette tehneet kevään aikana!

Tänään voisin yrittää virkata sen puolikierrosta vajaan pitsiliinan valmiiksi. Liinan nimi on Valkovuokko, joten johan sen pitäisikin valmistua :)

Vauvan peitto

Olen joskus säästänyt anoppilasta tällaisen ihanan vihreän pussilakanan, josta nyt innostuin ompelemaan vauvan peiton. Pussilakana oli tahraton ja ihanan pehmeä, joten se on paras mahdollinen vauvanpeittokangas. Peitto oli ystävälleni, jonka mukavia vauvajuhlia tänään vietettiin :) Ohjelmassa oli myös perinteinen mahakakku ja kipsimaha sekä Amerikasta kotiutuneen ystävän järjestämiä ainakin minulle uusia leikkejä.

Peiton pitsi on ihan kaupasta ostettu ja ompelin kylkeen pitkästä aikaa Kesätuulia-merkin. Peitto sopii hyvin vaunuihin ja tytön kasvaessa mahdollisesti nukkeleikkeihin. Se mikä tästä peitosta tekee esittelemisen arvoisen, on että aplikoin tai tikkasin peiton ensimmäistä kertaa käsin. Mutta tein sen hillitysti ja huomaamattomasti, siitä pari alakuvaa. Näin sisällä täytteenä oleva pinnasuoja pysyy paikallaan myös pesussa. Aplikoidessa mieleen palasi, kuinka hauskaa kirjonta onkaan! Ja tämä peitto kannattaa kierrätystä, niinkuin minäkin! Eli kaikkea ei kannata heittää pois, eikä aina kannata ostaa uutta, edes lahjaksi :)

Lämmin virkattu huivi

Ystävälleni halusin tehdä syntymäpäiväksi jotain lämpöistä ja tällainen huivi syntyi. Lanka on samaa kuin sormineulotussa huivissa: Novitan Lip Lap- lankaa, joka on osaksi tehty kierrätetyistä muovipulloista. Mutkia oli matkassa, kun luonnonvalkoinen lanka loppui ja kaupassa oli vaan vitivalkoista, mutta tein sitten kokonaan uuden ja ensimmäinen huivinalunpätkä odottaa nukenpeitoksi pääsemistä laatikossa :) Tämä ei kutita, kun ei ole villaa, mutta on varmasti yhtä lämmin!