Hääparin servietit

Minulla oli eilen kunnia toimia kaasona ystäväni häissä ja morsiamen kanssa visioimme morsiamen ja sulhasen servietteihin hääparin nimikirjaimet. Kirjasinmallin löysimme siskoni Japanista tuomasta kirjontakirjasta, jossa on aivan ihania malleja joka tilanteeseen. Sain työn viime hetkellä valmiiksi huolimatta siitä, että harmaa lanka loppui ja uutta vyyhtiä piti etsimällä etsiä. Ja ihan samaahan ei tietenkään löytynyt, mutta uusi väri oli vain hieman kiiltävämpi kuin yli kymmenen vuotta sitten ostettu harmaa. Kirjonta on mukavaa ja haasteellista. Ja se vaatii myös kärsivällisyyttä, jota minun on syytä harjoitella ;) Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen vaikka kirjaimet eivät täysin samanlaisia olekaan ja tarkkasilmäinen saattaa jopa huomata yhden virheen....mutta eihän se omien käsien työltä näyttäisikään, jos se olisi täydellinen!!!

Onnea vielä kauneista kauneimmalle hääparille! Nauttikaahan kuherruskuukaudesta!

Vauvan peitto

Olen joskus säästänyt anoppilasta tällaisen ihanan vihreän pussilakanan, josta nyt innostuin ompelemaan vauvan peiton. Pussilakana oli tahraton ja ihanan pehmeä, joten se on paras mahdollinen vauvanpeittokangas. Peitto oli ystävälleni, jonka mukavia vauvajuhlia tänään vietettiin :) Ohjelmassa oli myös perinteinen mahakakku ja kipsimaha sekä Amerikasta kotiutuneen ystävän järjestämiä ainakin minulle uusia leikkejä.

Peiton pitsi on ihan kaupasta ostettu ja ompelin kylkeen pitkästä aikaa Kesätuulia-merkin. Peitto sopii hyvin vaunuihin ja tytön kasvaessa mahdollisesti nukkeleikkeihin. Se mikä tästä peitosta tekee esittelemisen arvoisen, on että aplikoin tai tikkasin peiton ensimmäistä kertaa käsin. Mutta tein sen hillitysti ja huomaamattomasti, siitä pari alakuvaa. Näin sisällä täytteenä oleva pinnasuoja pysyy paikallaan myös pesussa. Aplikoidessa mieleen palasi, kuinka hauskaa kirjonta onkaan! Ja tämä peitto kannattaa kierrätystä, niinkuin minäkin! Eli kaikkea ei kannata heittää pois, eikä aina kannata ostaa uutta, edes lahjaksi :)