Heijastinpipomaniaa

Lapset pääsivät yökylään ja kävin yksin ruokakaupassa ja tietenkin löysin itseni lankahyllyltä :)

Mukaani tarttui monta kerää heijastinlankaa, josta aikaisemminkin olen virkannut pipoja ja säärystimiä. Edelliset oli pojille, joten nyt tytöille tietenkin! Ja edellisen pipon linkkiä kaivaessani huomasin, että sen tein myös edellisen peiton tilkkuja kerätessä :)

Onnistuin tekemään sopivan Kuopukselle ihan mutu-tuntumalta.

Joustinneuleena peruspipo ja lopuksi virkaten korvaläpät, että muotoutuu paremmin lapsen päähän. 10 puikoilla neulottu tulee äkkiä valmiiksi, jee! Ja heijastinlanka näkyy hauskasti kuvissa, livenä ei normaalivalossa ihan noin selvästi erotu.

Ja toisen tyttären pipoa varten piti heti perään luoda silmukat!

Ja kiitos Neili!

Twitterpeittohaaste on saanut jo runsaasti osanottajia! Kyllä into ilahduttaa muita inspiroi itseänikin! Kahdet tilkut ainakin tulossa matkalla taas!

Pienelle pipo ja twitterpeittoon tilkut!

Olen innostunut palmikoista, kun nyt olen niitä oppinut neulomaan. Pipoja on mukava ja nopea tehdä ja joululahjoiksi näitä tekisi mieli neuloa enemmänkin - hmmmm - riittäisiköhän aika uuden työn ja neljän lapsen kanssa ;) 

Ja tässä minun ensimmäiset tilkut twitterpeittohaasteeseen! Ja ilahtuneena voin todeta, että neljältä ihmiseltä olen jo saamassa tilkkuja, olen niin innoissani että millainen tästä peitosta mahtaakaan tulla! Täällä ensimmäinen postaus peitosta. Eli jos sinulla on aikaa neuloa tai virkata 15cm x 15 cm tilkku tai tilkkuja niin lähetä minulle ja kasaan niistä peiton arkea ilahduttamaan lahjaksi sitä tarvitsevalle. Yhdessä saa paljon iloa aikaan!

Nyt alkaa jo valmistuakin

Tämä joululahjojen tehtailija on haukannut suuren palan kakkua tänä vuonna! Olen aloittanut ainakin 12 lahjaa ja nyt vasta ensimmäiset valmistui, saapa nähdä kuinka moni saa lahjansa aattona ;) 

Ensimmäisenä valmistui pipot siskoksille jostain sekoituslangasta, kun villalanka kutittaa pieniä päitä :) Pojat suostuivat pipomalleiksi, jottei tarvitse ihmetellä miksi toinen pipo on niin pitkä. Se saa jäädä päälaelle "kasaan höpsölleen". Aiemminkin olen tehnyt pari makkaramallin pipoa ja täytyy kyllä edelleen olla sitä mieltä, että se on sekä hauskannäköinen että hyvä pysymään päässä kuin päässä. Ja molempiin piti tietystä virkata kukkanen mukaan, jonka ohje on muutama postaus aiemmin. 

Mutta kertokaahan mitäs teidän jouluvalmisteluihin kuuluu lukijat? Ovatko kaikki niin kiireisiä, ettei ehdi täällä virtuaalimaailmassa seikkailla vai oletteko te aloittaneet lahja- ja leipomistouhut tarpeeksi ajoissa? Joulu on vuoden ihaninta aikaa, niin muistuttelen tässä itselleni että kiireestä huolimatta olisi syytä rauhoittua ja pysähtyä "näin sydämeeni joulun teen" tunnelmaan :) Lasten iloa on niin sykähdyttävää seurata!

Ja twitterpeittohaaste on edelleen käynnissä, koska joulukiireet painaa päälle ja projekti saa vuoden loppuun lisää aikaa. Eli vielä ehtii hyvin, jos olisi vielä innokkaita neliön virkkaajia :) Kiitos viimeisimmästä neliöstä Jonskulle Täällä ollaan-blogiin! Ja kiitos ihanasta joulukoristeesta! Roikkuu keittiön kynttelikössä :)

Pikkupipoja aurinkoisella pakkasella

Innostuin neulomaan ystävien vauvoille pipoja, kun näin yhdellä ystäväni vauvalla vastaavan pipon, jonka hän oli saanut ystävältään. Ensimmäisestä piposta tuli täydellisen kokoinen Babybornille, toisesta naapurin vauvalle ja kolmannesta toisen ystävän vauvalle. Kolmannesta tein täysvalkoisen, mutta ehdin antaa sen eteenpäin ennen valokuvaamista. Mallilla olen aiemmin tehnyt sukkia sekä aikuisille että vauvoille, mutta nyt ensi kertaa kokeilin pipoon. "Makkaramalli" on hyvä, koska se pysyy sekä jalassa että päässä :) Ideahan on yksinkertainen: neulotaan ainaoikein-neuletta, työ vain kääntyy n. 10krs välein kokonaan ympäri, eli lähdetään neulomaan takaisinpäin. 

Jos vain ehtisi, haluaisin neuloa nukelle sukat samaa mallia, kun kaksivuotiaamme on superinnokas nukkehoitaja! Mutta muutama joululiina vielä kesken, samoin kuin kahdet villahousut, kaksi mattoa, yksi rahi, torkkupeitto, kuusenkoristeet, kaksi verhoa ja joulukuusenalusmatto. Eli aika monta päivitystä luvassa joulukuussa, jos vain aikaa riittää....Seuraava päivitys on varmaan pikkukädentöistä, joita on viime aikoina paljon piisannut :)

Ja osallistukaahan arvontaan! 

Pikkuliinojen jouluarvonta käynnissä edellisessä päivityksessä ja arvontaan osallistutaan vastaamalla kysymykseen: Mikä tekee kodistasi juuri sinun näköisen? Ja lukijoille on arvonnassa bonuksena toinen arpa! Mutta siis vain kysymykseen vastanneet osallistuvat arvontaan! 

Vielä ei siis ole päässyt syntymään arparuuhkaa, joten todennäisyys juuri sinun voittoosi on melko suuri ;) Arvontapäivä täytyy varmaan siirtää sunnuntaille, jotta kaikki lukijat ehtivät siihen osallistumaan :) 

No onkos tullut kesä, nyt syksyn keskelle....

Virkkasin kesällä tyttärelle tällaisen pitsihatun ihan inspiraation vallassa. Jos hattu ei olisi onnistunut, olisin tärkännyt siitä korin. Mutta hatusta tuli hyvän kokoinen ja mielestäni myös hyvännäköinen. Otin heinäkuussa hatusta ja tyttärestä hyvät kuvat, mutta nyt ovat kadonneet johonkin Photosopin maailmaan, enkä löytänyt niitä kuvia mistään. Ei tämän hatun bloggaamista viitsi talveenkaan jättää :) Tyttärestä oli vaan äärimmäisen vaikea saada kuvaa. Kun hänelle sanoo: "hymyile", hän irvistää sormet suussa. Nukke pysyi paikallaan kuvatessa ja aloituskukkakuvio näkyy hatun ollessa nuken päässä. Hattua somistaa vielä "peruskukka". Pitsihattu on virkattu Kotiväki-langalla.

Pipoja pojille toiveiden mukaan

Pojat tilasivat itse pipot mielensä mukaan. Esikoinen halusi Mikki-Hiiri pipon heti kun oli vihreän virkatun ilmoittanut olevan liian suuri. Keskimmäiselle sain "myytyä" nalle-idean, koska se oli helppo toteuttaa. Eli pipot ovat omalla ohjeella päähän sovittaen resorista alkaen neulotut. Ensimmäisestä tuli vastasyntyneen päähän sopiva, toisen purin ja kolmas nalle pipo onnistui :) Toinen oli helppo tehdä samanlailla. Mikki Hiiren naama oli aika haasteellinen ja suun purin pois heti sen tehtyäni, mutta pojat olivat tyytyväisiä ja sehän on pääasia. Neulepiirissä ystäväni teki Minni pipon tyttärelleen ja korvat hän teki tupsuiksi, mutta minä virkkasin puolikaaret. Nyt pojat tilasivat dinosaurus- ja Mikkitossut, voitte vaan arvata kumpi tilasi kummat....langat odottaa jo pöydällä!

Virkattu pipo ja kaulaliina

Nämä piti olla joululahjaksi, mutta ihan en ehtinyt kaulaliinaa saada valmiiksi. Tein pipon alunperin esikoiselle, mutta siitä tuli liian iso ja tädilläni oli samanvärinen takki, joten pipon omistaja löytyi helposti. Mukaan tein vielä kaulaliinan, koska pitäähän nyt koko asusteen sopia yhteen :) Pipo on virkattu pylväillä aloittaen päälaelta ja reunaan tein pykäpistoja. Kaulaliinan virkkasin samanlailla kuin ruskean joskus aiemmissa päivityksissä: Pylväs, kaksi ketjusilmukkaa jne. Erittäin jouhevia valmistaa ovat molemmat! Pakkasille tervetuloa ja vesisateelle tervemenoa!

Pipo tyttöselle

Mieheni veljen vaimo tilasi jostain nettikaupasta ulkomailta hieman tällaisen pipon ja siitä mallia ottaen innostuin tekemään tyttömäisemmän pipon. Kesäkäyttöön tarkoitettu, kun on yksinkertaisesta trikoosta tehty, osin käsin ja osin koneella ommeltu. Kankaan reunat on huoliteltu tiheällä siksakilla. Seuraavasta pitää tehdä hieman matalampi malliltaan, ettei jää päälaelle rypytys pystyyn. Ja lopulta kun sain tyttäreni pipon päähän laittamaan, eihän hän sitä pois olisi ottanutkaan!

Pipoja lisää värikkääseen syksyyn

Vastasyntyneen kokoiselle

Vihreä vielä pöydällä odottamassa leikki-ikäistä päätä

Punapilkullisetkin löytyvät vielä pöytälaatikosta ;)

Olen tehnyt taas kasan pipoja, joista kolme ehti jo mennä kaupaksi ennen kuin kameraa ehdin esille nostaa. Kuvassa olleistakin jo kaksi lahjottu. Mutta näitä on mukava ommella, kun tulevat äkkiä valmiiksi ja saa väriterapiaa. Pöydällä taas pari uutta pallokangasta odottaa ompelemista :) Mutta sehän käsitöissä parasta onkin: Kun edellistä käsityötä vielä näpertää, seuraavaa jo ajattelee!

Trikoopipoja

Värikkäistä trikoopipoista tulee väistämättä iloiselle mielelle! Kyllä taas mieli lepäsi ompeluun keskittyessä, paitsi yhden pipon kohdalla, jonka sain purkaa kaksikin kertaa. Silloin ajattelin ihania muffinsseja, joita varten olen ostanut jo virkkauslangat. Pipot ovat kääntömallia, ei siis saumoja näkyvissä ja toinen puoli yhtä lukuunottamatta eri värinen. Sen yhden näistä ompelin omaan päähän. Punaraitaiset ovat naapurin tytöille synttärilahjaksi. Ehdoton suosikkini on vihreä-turkoosi pallopipo. Syksyn raikkaita ja viileitä säitä odotellessa :)

(Ja vilkaiskaapa ystäväni tekemiä ihania lastenvaatteita Nopsupopsublogista, johon laitoin linkin sivun laitaan.)