Lapset ovat perineet isomummon neuloman kaulurin, joka on ollut kovassa käytössä miehelläni ja nyt jo neljännellä lapsellamme. Kauluri on täydellinen, ohuesta langasta neulottu, venyy tarpeen mukaan ja on villaa. Kauluri on yksivuotiaan kokoa ja nyt halusin tehdä kolmevuotiaallemme kaulurin. Mallia otin silmämääräisesti ja Nalle-langalla puikot viuhumaan. Ihan tyytyväinen olen lopputulokseen, vaikka täydellisyydestä omani on kaukana.... Mutta alla kuva alkuperäisestä sinisestä Täydellisestä mallista :)
Ja Esikkoni on oppinut virkkaamaan!!!! Miten iloiseksi se minut saakaan! Joskus vuosi sitten yritimme, mutta Esikolta puuttui kiinnostus ja Väliveljeltä innostusta löytyi, mutta sorminäppäryys ei riittänyt. Nyt siis Esikko oppi koulussa silmukoiden salat ja Väliveli tulee taas vauhdilla perässä. Nähdessään isoveljen virkkaamassa, pikkuvelikin sai muutaman silmukan aikaiseksi. Kyllä kilpailu on kovaa veljien välillä! Kolmivuotiaallakin tahtoa käsitöihin olisi, mutta hankalaahan se niin pienelle on. Onneksi on pahviset ompelukuvat ja iso muovineula! :) On niin mukavaa, jos/kun lapset innostuvat itse kokeilemaan!
Mikä ilo,että kadentaidot kiinnostavat tulevia jälkipolvia.Onnea on kädentaitojen siirtyminen seuraaville sukupolville.Eläköön virkkaavat pojat ja nikkaroivat tytöt :)
VastaaPoistap.s.Kauluri näyttää vallan hienolta ja asialliselta :)
Tosi hienohan toi kauluri on! :) Ja hyvin oot saanut käsityökipinän jatkumaan...Just puhuttiin kahvipöydässä et loikkaako aina vanhempien intoilut seuraavan sukupolven yli ku tulee yliannostusta. Mutta ei onneksi.
VastaaPoista