Oma koti kullan kaunis....

...totesi Esikko, kun ei muistanut sanontaa sanasta sanaan :)

Olipa erikoinen eilinen. Olisi tosiaan pitänyt olla pienien joululiinojen arvontapäivä, mutta arvonnassa ei ollut yhtään osallistujaa. Liekös syynä joulukiireet vaiko vetovoimaton arvontapalkinto, mutta näin erikoisesti kävi kuitenkin tällä kertaa. Käsityöt ja sisustus liittyvät usein saumattomasti yhteen, joten kysymyksenä oli "Mikä tekee kodistasi juuri sinun näköisen?

Olisi ollut kiva tietää, mistä syntyy jokaisen kodin oma "henki". Jokaisessa kodissa on se jokin, joka saa kodin tuntumaan ja tuoksumaan omalta. Sisustuslehtien maisemat ovat usein hyvin kliinisiä tai kliseisiä ja en ole montaa ihmistä tavannut, joiden koti näyttää koko ajan sisustuslehden sivulta :) Naapurin rouvat ovat kyllä aika hyvin onnistuneet, mutta luulen ilmiötä silti harvinaisuudeksi. Meiltäkin löytyy Mariskooleja, Aalto-maljakko, Marimekon kuoseja, Iittalan Festivo-kynttilänjalkoja ja Ikean huonekaluja... Mutta mikä tekee niistä huolimatta kodistamme kodin? Tässä pieni vilkaisu kotiimme arkena:

Meidän kodistamme löytyy maailman kaunein tapetti, joka katsellessa voi kohottaa katseensa eteisen lattiasta, joka on yleensä täynnä hiekkaa, lasten vaatteita ja miehen värikkäitä lenkkareita. 

Meillä on myös maailman kaunein lattia, joka on yleensä pikkulegojen, dinosaurusten ja nuken tarvikkeiden peitossa - ihana, ihana vinyylikorkkilattia. Leluja kerätessä, lattialla kontatessa voi ihailla harmoonista lattian lankkukuosia.

Ja meillä saa askarrella ja piirtää aina kun niin haluaa, joten lattiaa värittävät työhuoneessa lasten piirrustukset, puuvärit, paperisilppu ja terottimen roskat. Myös sukkien pohjista saattaa löytyä värikästä teroitinroskaa, joka ei tunnu jalkapohjissa, kun käyttää äidin neulomia villasukkia :)

Meillä on paljon itsetehtyjä mattoja, pöytäliinoja jopa itsetehty lamppu (kaksi uuttakin tekeillä ;), joita ei koko maailmasta löydy kuin yksi ainoa versio. 

Meillä on mummon vanha iki-ihana mustikkapeitto, jonka päällä on ihana löhötä työhuoneen vanhalla puusängyllä. (Tai möyriä Mikki Hiiri kainalossa niinkuin Esikolla on tapana:)

Kotimme ei olisi kotimme ilman eteisen kahtakymentä lenkkariparia, virkkuukoukkua ja lankakeriä olohuoneen pöydällä, legoja Esikon huoneessa, paperisilppua työhuoneessa, pyykkipinoja kodinhoitokammarissa, hirviöiden ääntä peräkammarissa ja nukkea ilman tuttipulloa suussa. Kauniskin koti on kolkko ilman näitä :)

Ja tässä vielä kuva paremmin tuunatusta jääkoristeesta: Eli ripustinkin jääsydänketjut roikkumaan sammaleella päällystetystä kepistä ja näyttävät kuistilla ihan verholta. Tällainen löytyy myös keittiön ikkunan takaa :) Sininen hetki meinasi vaan yllättää taas kuvaajan: