Tilda-pupu pyyhkeellä

Tyhjensin puhelimen muistia ja siellähän oli kadonnut kuva pyyhettä kannattelevasta Tilda-pupusta. Pupun kaava on siis Tilda-pupun, mutta pyyhekangas ja pyyhe eivät liity Tildailuun mitenkään. Pupun kädet on vain ommeltu yhteen ja pyyhe pujotettu vapaasti käsien välistä. Niskaan olisi voinut ommella napillisen lenkin, niin pupun olisi saanut roikkumaan. Tein tämän kummipojalle silloin, kun tein kummitytöille jo aikaisemmin tänne arkistoidut puput. Samalla silmiin osui ystävälle lahjaksi tehty tyyny. Siinä merittävää on kirjailtu teksti: "Oma koti kullan kaunis". Esikoisella on tapana sanoa niin - On kuullut jostain kyseisen sanonnan, mutta muisti sen väärin. Ja mukavasti väärin muistettuna lausahdus on painunut mieleeni syvälle. Kuvien laatu on siis varmastikin jo järkyttävää tasoa, mutta ihania muistojahan nämä ovat :)

Nyt on työn alla suklaamuffinsseja, tossuja, torkkupeitto ja villasukat, mutta työt eivät ole hetkeen edenneet, kun joskus on tärkeämpää panostaa nukkumiseen, kun virkkuukoukku kädessä istumiseen. Kaikella on aikansa :) Ihana talvimaisema auringonpaisteineen piristäköön meitä kaikkia!

Pitkä virkattu matto

Mattointo paisuu paisumistaan. Harmaa matto on suunniteltu uuteen kodinhoitohuoneeseen. Ja kun tekee inspiraation vallassa, on aina vaara, että lanka loppuu kesken. Tässäkin matossa trikookude oli loppua kesken ja lopun virkkaaminen oli yhtä jännitystä - ja lanka riitti symmetriseen loppuun juuri, 3cm kudetta jäi päättelyyn :) Matto on virkattu pylväillä ja reikien reunassa on pitkiä pylväitä, päissä on nirkkoja koristeena. Ja yhteen kuvaan eksyi vieressä leikkivien poikien pikkulegoukko :)

Tätä mattoa tehdessä valitin langan loppusen vaarasta miehelle, ja keskustelumme ajautui inspiraation ja ohjeen mukaan tekemiseen. Jos mieheni tekisi käsitöitä, hän kokeilisi uusia ja haastavampia tekniikoita ja lopputulos olisi taattu. Perustelin tekemisiäni ilman ohjeita inspiraation kuuntelemisella ja itsensä toteuttamisella, mutta jäin miettimään asiaa. Ehkä jos sitä joskus seuraisikin jotain uutta, voisi saada aikaan jotain hämmästyttävän ihmeellistä. Ja tässäpä onkin käsityön ilon juju: Saa toteuttaa itseään, mutta kun inspiraatio loppuu tai haluaa jotain erilaisia, ohjeita löytyy jokaiseen makuun: pieniä ja isoja töitä, helppoja ja haasteellisia hommia. Tähän jää koukkuun!

Viime päivinä olen myös selannut paljon erilaisia käsityöblogeja, ja kylläpä niitä riittää! On mukava nähdä kuinka kauniita teoksia ihmiset osaavat neuloa ja ommella. Ja blogeja selatessa huomaa myös, että vaikka kaikki ideat ovat jollain tavalla toistensa kaltaisia, kaikki työt ovat kuitenkin uniikkeja ja tekijänsä käsiala näkyy töissä. On kiva ihastella toisten tekeleitä. Kiitos teille, jotka näiden kaikkien ihanien blogien maailmassa luette myös minun blogiani!

Pipoja pojille toiveiden mukaan

Pojat tilasivat itse pipot mielensä mukaan. Esikoinen halusi Mikki-Hiiri pipon heti kun oli vihreän virkatun ilmoittanut olevan liian suuri. Keskimmäiselle sain "myytyä" nalle-idean, koska se oli helppo toteuttaa. Eli pipot ovat omalla ohjeella päähän sovittaen resorista alkaen neulotut. Ensimmäisestä tuli vastasyntyneen päähän sopiva, toisen purin ja kolmas nalle pipo onnistui :) Toinen oli helppo tehdä samanlailla. Mikki Hiiren naama oli aika haasteellinen ja suun purin pois heti sen tehtyäni, mutta pojat olivat tyytyväisiä ja sehän on pääasia. Neulepiirissä ystäväni teki Minni pipon tyttärelleen ja korvat hän teki tupsuiksi, mutta minä virkkasin puolikaaret. Nyt pojat tilasivat dinosaurus- ja Mikkitossut, voitte vaan arvata kumpi tilasi kummat....langat odottaa jo pöydällä!