Tyhjensin puhelimen muistia ja siellähän oli kadonnut kuva pyyhettä kannattelevasta Tilda-pupusta. Pupun kaava on siis Tilda-pupun, mutta pyyhekangas ja pyyhe eivät liity Tildailuun mitenkään. Pupun kädet on vain ommeltu yhteen ja pyyhe pujotettu vapaasti käsien välistä. Niskaan olisi voinut ommella napillisen lenkin, niin pupun olisi saanut roikkumaan. Tein tämän kummipojalle silloin, kun tein kummitytöille jo aikaisemmin tänne arkistoidut puput. Samalla silmiin osui ystävälle lahjaksi tehty tyyny. Siinä merittävää on kirjailtu teksti: "Oma koti kullan kaunis". Esikoisella on tapana sanoa niin - On kuullut jostain kyseisen sanonnan, mutta muisti sen väärin. Ja mukavasti väärin muistettuna lausahdus on painunut mieleeni syvälle. Kuvien laatu on siis varmastikin jo järkyttävää tasoa, mutta ihania muistojahan nämä ovat :)
Nyt on työn alla suklaamuffinsseja, tossuja, torkkupeitto ja villasukat, mutta työt eivät ole hetkeen edenneet, kun joskus on tärkeämpää panostaa nukkumiseen, kun virkkuukoukku kädessä istumiseen. Kaikella on aikansa :) Ihana talvimaisema auringonpaisteineen piristäköön meitä kaikkia!
Aivan ihania käsitöitä olet tehnyt.Olen tässä jo muutaman postauksen lukenut ja jatkan vielä,niin paljon kaikkea mukavaa täältä löysin.
VastaaPoistaSuloinen pupu.
Huomasin myös että blogini on sinulle tuttu.Kiitos kun olet laittanut sen luetteloosi.
Liityin lukijaksesi.
Kyllä käsityöntekijänkin pitää ehdottomasti levätä ja tehdä muitakin juttuja. Usein hetkellinen kaikkien käsityöprojektien piilottaminen pois näkyvistä ja mielestä, herättää lukuisia uusia ideoita ja antaa toteuttajalleen roimasti uutta energiaa!!!
VastaaPoista