"Ystäväni on kuin villasukka..."

Viime keväänä ystäväni paljasti, ettei omista yhtiäkään villasukkia. Minusta se oli vallan kummallista. Koko elämäni minulla on ollut liikaakin villasukkia (jos villasukkia voi olla liikaa...) koska äitini ja mummoni ja mieheni mummo ovat neuloneet sukkia lakkaamatta. Ja rakastan villasukkia, -lapasia ja -paitoja! Miten maailmassa (tai kylmässä Suomessa) voi olla ihminen, joka ei omista villasukkia!?!

No hetihän laitoin tuumasta toimeen, mutta toimiminen kesti hieman kauemmin alun ajatusta. Kesä ja vuorotyön aloittaminen saivat neulomisen jäämään taka-alalle, mutta nyt ovat sukat vihdoin valmiit! Ensin sukkien piti olla yllätys, mutta halusin ystäväni valitsevan värit ja hän halusi tasaraitaa. Mutta jotain ylläriä piti olla, joten tein pienen kuvion siirtyvästä resorineuleesta, joka jatkuu jalkapöydän päällä. Ja tietenkin kaksinkertainen kantapää. Olipa muuten keittiön pöytäliina huono kuvausalusta....

Onni alkaa lämpimistä jaloista, 

eikös se niin ollut?

Ja twitterpeittohaaste on saanut jo monta osanottajaa - ihanaa!!!

Peittohaaste

Huomenta!

Kuin kesäunien jälkeen Huomenta!, koska koko kesänä en ole saanut yhtään käsityötä valmiiksi! Juuri valmistumaisillaan olevat villasukatkin saivat jäädä sohvan nurkkaan, kun piti aloittaa uudet #twitterpeittohaaste -tilkut! Kaksi aikaisempaa peittoa löytyvät täältä ja täältä.

Eli idea lähti twitterissä, kun sain sata seuraajaa täyteen kaksi vuotta sitten. Päätin aloittaa haasteen, että jos jokainen seuraaja virkkaa tai neuloo minulle tilkun, niin saadaan yhdessä peitto kasaan hyväntekeväisyyteen. Mutta en halunnut peittoa millekään järjestölle, vaan arjen iloksi jollekin, jota elämä on kolhinut. Ensimmäinen meni rintasyövän sairastaneelle.

Vuosi sitten sain kaksi sataa seuraajaa twitterissä täyteen ja lähdin varovasti kyselemään josko osallistujia riittäisi toiseenkin peittoon. Ja kyllähän sitä löytyi. Ja toisen peiton sai aivosyöpään sairastunut kolmilapsisen perheen äiti. 

Ja nyt taas syksyn tullen huomaan, että kolmesataa seuraajaa lähestyy täyttymistään. Ja edellisen peiton jälkeen jo mietin, josko ottaisi tästä jokavuotisen perinteen. Joululahjaksi kumpikaan edellinen peitto ei ole onnistunut valmistumaan, mutta peitto on päässyt iloisesti ja saajan yllättäen perille. Eli haasteen voisi muuttaa vain #peittohaaste eksi.

Eli julistan kolmannen 

#peittohaaste  en alkaneeksi!

Eli jos sinulla on jämälankoja ja aikaa, niin 

- neulo tai virkkaa 15cm x 15cm tilkku ja postita se minulle. 

- Tilkku voisi olla näköisesi/ edustaa lempiväriäsi tai olla vaan jämälankojen hyödyntäjä. Ensimmäiseen peittoon sain yhden huovutetunkin tilkun ja senkin sai peittoon ommeltua kiinni. Villalankoja on edellisissä käytetty eniten ja värejä on mahtunut kaikenlaisia. Suurin osa tilkuista on olleet isoäidin neliöitä. Mutta voi olla siis minkälainen vaan, saaja löytynee lähiaikana.  

- Jos et itse osaa virkata, levitä viestiä ystävälle, äidille tai jollekin tutulle,
tai viime peittoon äiti ja tytär tekivät yhdessä yhden tilkun

- Osoite on Salavakatu 20, 15320 Lahti

Yhdessä iloa elämään!

Kesäfiiliksiä

Tänään on mukava päivä tulossa! 

Lämmintä, töistä vapaata ja Puutarhabloggareiden tapaamispäivä Tampereella :)

Ja miksi tulin tänne kässäblogin puolelle sitä hehkuttamaan, niin virkkasin kaikille nimikyltteihin pienet kukkaset. Olen pitkään halunnut virkata kokonaisen kukkakimpun ja tässä oli hyvää alkua. Kukkien virkkaaminen on hauskaa, nopeaa ja vaihtelevaa. Värejä voi käyttää mitä vaan ja malleja voi keksiä vaikka omasta päästä, sillä kukkia on maailma pullollaan! 

Mutta nyt lähtöön valmistautumaan! 

Pitäisiköhän kässäbloggareillekin järjestää joskus oma päivä? Vai onko sellainen joskus järjestetty? Tästä voi siis kaikki yhdessä lähteä ideoimaan :) 

Mukavaa lauantaipäivää kaikille!