Jos edellisen postauksen otsikko oli näky, niin nyt oli paniikki näkymättömyydestä.
Tytöt olivat eilen ulkona illalla päivällisen jälkeen ja olipa pimeässä vaikea erottaa pikkuruisia ihmisiä - onneksi meidän lapsilla on niin kova ääni, että löysin tytöt äkkiä. Mutta oli jännä ettei tyttöjäkään kummastuttanut liikuskella pimeässä metsän reunassa.
Mutta äidillepä tuli paniikki ja juoksujalkaa kiikutin heijastinliivit tytöille ja illalla pikasormin tein toisen heijastinpipon valmiiksi. Nyt on toivottavasti näkyvämpää ulkoilua.... Pidän syksyn raikkaasta ilmasta, mutta pimeydestä pitää aina etsimällä etsiä sitä rauhoittavaa olemusta, ei tunnu automaattisesti pimeä kivalta.
Toisen pipon neuloin yksoikein - yksnurin, ja lopputulos oli mielestäni sopivampi pieneen päähän kuin kaksoikein - kaksnurin.
Ja superkiitos Satu! Oli ihana saada iso kasa ihanan värikkäitä tilkkuja!!!!
Twitterpeittohaaste
siis taas käynnissä ja on ihana odottaa tilkkuja, jännittää enemmän kuin jouluna!
Tänä vuonna teemaksi muodostui
Uusi elämä, unelma
koska ensimmäiset tilkut sain Unelmalta ja peiton saa tänä vuonna uuden sivun elämässään kääntänyt nainen. Joskus elämä on odottamattomasti raskasta itsestään riippumattomista syistä ja tarvitsee uuden alun elämälleen. Toivottavasti tuleva peitto on ilopilkku uuteen arkeen!
Ja päivämäärää ei tilkkujen palautukselle tällä kertaa ole, koska ennenkään ne eivät ole pitäneet. Sitten kun tilkkuja on tarpeeksi, kasaan peiton.
Täällä tämän peiton aloitusteksti :)
