Tämä viikonloppu on tunteita täynnä! Eskari loppui, kakkosluokkalaisen opettaja jäi eläkkeelle, veljen tyttärellä oli nimiäiset, kävimme yksissä lakkiaisissa ja maanantain aloitan (tai jatkan) sairaanhoitajan töitä 9 kotiäitivuoden jälkeen. Paljon tunteita, haaveita ja hyvästejä.
Eskariopettaja oli ihana ja halusin muistaa häntä lahjalla, jota on pitänyt kokeilla virkata itselleni. Lapsi valitsi langan eskariopen lempiväriin sopivaksi ja ei kun virkkaamaan! Eli pitsinen kakku/keksikupu tärkäten. Ohjeita en löytänyt kuin yhden, joka ei mielestäni ollut kaunis, joten virkkasin päästä... Ja kuvusta tuli mahdottoman suuri :) Ja tärkkäyskin kuivui hitaasti, joten piti viedä lahja märkänä. Olipas kamala tunne viedä keskeneräinen lahja! Onneksi illalla tuli viesti, että kupu oli kuivunut siististi. Huokaisin, mutta kuvulla on elinikäinen reklamaatio-oikeus, koska on ensimmäinen laatuaan. Kannattaisi aina tehdä ensimmäinen versio itselleen.... Mutta tästä opittiin taas jotain: Voisiko joskus tehdä jotain ajoissa tai vaikka jopa ennakkoon :)
Kupu käy koristakin jos kääntää toisinpäin :)
Ja sisälle piti tietysti laittaa Prinsessa- keksejä
