Juhlavaa viikonloppua

Tämä viikonloppu on tunteita täynnä! Eskari loppui, kakkosluokkalaisen opettaja jäi eläkkeelle, veljen tyttärellä oli nimiäiset, kävimme yksissä lakkiaisissa ja maanantain aloitan (tai jatkan) sairaanhoitajan töitä 9 kotiäitivuoden jälkeen. Paljon tunteita, haaveita ja hyvästejä.

Eskariopettaja oli ihana ja halusin muistaa häntä lahjalla, jota on pitänyt kokeilla virkata itselleni. Lapsi valitsi langan eskariopen lempiväriin sopivaksi ja ei kun virkkaamaan! Eli pitsinen kakku/keksikupu tärkäten. Ohjeita en löytänyt kuin yhden, joka ei mielestäni ollut kaunis, joten virkkasin päästä... Ja kuvusta tuli mahdottoman suuri :) Ja tärkkäyskin kuivui hitaasti, joten piti viedä lahja märkänä. Olipas kamala tunne viedä keskeneräinen lahja! Onneksi illalla tuli viesti, että kupu oli kuivunut siististi. Huokaisin, mutta kuvulla on elinikäinen reklamaatio-oikeus, koska on ensimmäinen laatuaan. Kannattaisi aina tehdä ensimmäinen versio itselleen.... Mutta tästä opittiin taas jotain: Voisiko joskus tehdä jotain ajoissa tai vaikka jopa ennakkoon :)   

Kupu käy koristakin jos kääntää toisinpäin :) 

Ja sisälle piti tietysti laittaa Prinsessa- keksejä

Kesäisiä koreja

Tärkkäsin pari pitsiliinaa mukavaksi koriksi. Omenoita laitoin koriin esimerkiksi, että yllättävän painavaa EriKeeperi-vesi-seoksella tärkätty kori kestää! Liiman ja veden suhde on puolet ja puolet. Ja tärkkäsin korit Elmu-kelmulla päällystetyn kulhon päällä ylösalaisin. Kuvassa näkyy rakkaat aarteeni: pinkit pelargoniat ja siskolta saadut pelargonia-pistokkaat :)

Tämän liinan ostin joskus joillakin senteillä ja hyvä kori tuli näinkin harvasta virkkauksesta.

Tämä on ensimmäinen pitsiliina, jonka olen virkannut uutta kotia varten. Mutta liinoja virkatessa huomaan kehittyneeni jonkin verran, koska tämä on kovin reilua käsialaa ja harvaa silmukkaa :) Palvelee aivan loistavasti korina! Nämä muuten voisivat olla vaikka kerho-ohjaajien lahjoja karkkia täynnä :)

Ja äitienpäiväksi muovasimme lasten kanssa sanomalehtipaperista koreja. Teimme ne vain pari päivää ennen äitienpäivää, joten mummimme saavat ne myöhässä. Tässäkin seoksessa oli liimaa ja vettä puolet. Ja massaseoksesta tulee niin mössöä kuin haluaa liotusajasta riippuen. Me emme liottaneet kuin muutaman tunnin, niin paperista näkyy vielä tekstit täysin selvästi. Pelargoniakuvissa näkyy ruukun juurella massasydän, jonka sain mieheltäni äitienpäivänä :) (oli oppilaiden kanssa tehnyt jotakin...) Mutta siitä huomaa millaista kunnon massa on: harmaata ja tasaisen väristä. Mutta näissäkin koreissa on oma fiiliksensä!  

Ja Puutarhuri-siskoni innoittamana perustin toisenkin blogin. En tiedä olenko hullu, kun kuvittelen ylläpitäväni kahta blogia, mutta huomaan innostuneeni uudesta blogista enemmän kuin paljon! Linkki sivussa Mutamäkeen!