Sydämen muotoinen tekele toisen perään on sattumaa - tämä on nimittäin ensimmäinen keskeneräisten käsitöiden valmiiksi saattaaminen- projektin sankari :) Sain pari vuotta sitten veljeni vaimolta pesussa kutistuneen/huovuttuneen sliparin ja näin siinä heti pitsireunaisen pannulapun. Tämä on ollut melkein valmis heti aloittamisen jälkeen, mutta nyt sain lopun pari senttiä virkattua lisää sydänpitsiin (niin sekin on sydänteemaa!!!!) ja ommeltua kaksinkertaiseen villapaitasydämeen. Kuvasta vaan huomasin, että jäi ratkomatta tuo vikasauma, mutta se kertoo vaan totuuden taidoistani: Virkkuukoukku tai kanavaneula käsissäni työnjälki on siistiä, mutta ompelukone käsissä ei suoraa saumaa näe! Puhuin miehelleni pari iltaa sitten, että uusi pöytäliina pitäisi huolitella. Mies ehdotti, että antaisin reunan huolittelun naapurin ompelijattarelle ja minä siihen huudahdin, että eihän se ole kuin suora sauma! Ja mies siihen tokaisi, että nimenomaan. Mutta itse tehty sisältää aina tunnetta niin paljon, että työ on arvokkaista arvokkain, oli saumat suorassa tai vinossa!
Ja keittiörättiarvonta käynnissä :)
