sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Pitkästä aikaa pientä valmista!

Viime viikkoina on kädet olleet ihan täynnä töitä, mutta mitään ei silti ole tullut valmiiksi. Tänään nautittiin ihanasta ulkoilusäästä makkaraa paistaen. Nähtiin jo valkovuokkojakin! Olen virkannut alunperin joululahjaksi tarkoitettua pitsiliinaa valmiiksi, ja sen viimeiset kerrokset ovat kuin toffeeta. Vaikka kuinka virkkaa, valmista ei meinaa tulla millään! On kumma juttu, kun on niiiiin pieni liina ja niiiin suuri työ :) Samoin keskeneräiset torkkupeitto ja villamatto taitavat jäädä syksyä odottelemaan.... Äsken jatkoin yhden tilkkutyön ompelua ja sain jotain pientäkin valmiiksi: 



Nämä ovat maailman nopeimmat ja helpoimmat tyynynpäälliset! Miehen vanhoista kauluspaidoista leikkasin vain tyynyn kokoiset palat keskeltä ja ei tarvitse ommella napinläpiä tai vetoketjuja, kun napitus on jo valmiiksi! Näitä tein myös jouluksi Marimekon Jokapoikapaidoista. Toinen tyynyistä on olohuoneen sohvalle ja toinen Esikon sängylle. Ja pitää vielä lisätä, että sen verran löytyy mummoa minustakin, että säästin loput paitojen napit hihoista ja kauluksen kohdalta, jos vaikka joskus sattuu tarvitsemaan ;) Vaikka invemtaario pitäisi kaappeihin täällä huushollissa tehdä! Katsoin tällä viikolla Sisustusarkkitehti Marko Paanasen ja hän totesi ohjelmassaan: "Paras tapa sisustaa koti uudestaan, on siivota." Aika hyvä lausahdus....

Kiitos Sokeri Kukka! Minulla on 50 lukijaa täynnä! Ja kaksivuotissynttärit lähestyy ensi viikolla, niin pitää keksiä jotakin mukavaa teille lukijoille :) Ja vaikka en ole nyt ehtinyt omaa blogiani päivittää, olen mielenkiinnolla seurannut teidän töitänne! Ihania käsitöitä olette tehneet kevään aikana!

Tänään voisin yrittää virkata sen puolikierrosta vajaan pitsiliinan valmiiksi. Liinan nimi on Valkovuokko, joten johan sen pitäisikin valmistua :)

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Maaliskuisia pieniä lahjoja


Nyt keväällä tosiaan merkkipäiviä riittää ja tässä muutama pieni lahja pääsiäisen tienoolta. 
5-vuotiaamme sai lahjaksi Supermarion "tähtiystävän", joka on ommeltu vanhasta lakanasta ja silmät ovat gollegehousuista. Poika oli iloinen avatessaan paketin ja minä tietenkin kerroin pojalle hienosta kierrätysajatuksesta kankaiden suhteen ja poikapa siihen totesi napakasti: "Etkö äiti ymmärrä, että kaupastakin saa ostaa kankaita?! Gollegehousuista silmät, hö!"


Ja tässä nimpparilahja rakkaalle miehelleni: omakuvakirjanmerkki. Ihan höpsö lahja sinänsä, mutta tarpeellinen ja joka silmukka on virkattu rakkaudella <4 (sydämessä nelonen kolmosen sijaan, koska meillä on neljä lasta...) Jalat ovat miehellä kippurassa, mutta sehän kuuluu asiaan, koska mieheni juoksee koko ajan ja joka paikkaan. Juoksee tosiaan niin paljon, että lapsillamme ei ole aina käsitystä millaisia matkoja kuljetaan autolla ja millaisia jalan. Välillä tulee hämmentäviä tilanteita, kun lapset kysyvät "Voinko jäädä kyydistä pois ja juosta loppumatkan" tai "Mennäänkö koko perhe juosten mummille ja ukille?" (jonne on 20km....)


 Ja tässä vielä yksi kirjanmerkki seurakunnan työntekijälle 60v. lahjaksi, harmaana aika tyylikäs.